mua kosketeltiin ihan vääristä paikoista lapsena pt 2

Eli tämä on jatkoa edelliseen postaukseen, joten lue se ensin, jos et ole vielä lukenut. (http://tavoiteenion.blogspot.fi/2016/06/mut-yritettiin-raiskata.html)

Tätä on vielä vaikeampaa kirjoittaa, kuin edellistä postausta, koska en oikeastaan itsekkään osaa ajatella, mihin kaikkeen se on vaikuttanut.

Mutta tosiaan vielä samana iltana, kun olimme vielä hotellihuoneessa, näimme kun hän meni ulos tupakalle. Muistan kun isä olisi halunnut lähettää miehestä kuvan iltalehdelle, mutta äiti sanoi, ettei siitä ole mitään hyötyä. Minua säälitti mies, ja olin vihainen itselleni, kun olin mennyt sanomaan isälle miehestä, koska nythän mies oli pulassa minun takiani. Syytin tilanteesta täysin itseäni.

Lisäksi vanhempani kielsivät minua puhumasta asiasta kenellekään.

Kerroin parhaalle kaverilleni, ja vaikka kielsin häntä kertomasta kenellekään, hän levitti tietoa ja kertoi muutamalle kaverilleen ja vanhemmilleen. Voitte vaan kuvitella mikä paniikki tuli, kun sain tietää, että hänen vanhempansa tietävät. Hehän saattaisivat kertoa vanhemmilleni, että olin kertonut. Tämän jälkeen en kertonut melkein kenellekään seuraavaan 3 vuoteen.

Minun oli tarkoitus päästä puhumaan tapahtuneesta aikuisen kanssa, mutta he eivät saaneet aikaa järjestymään. En lopulta puhunut aiheesta kenenkään kanssa, koska kotona se oli tabu ja muille ei saanut kertoa mitään.

Kerroin terveydenhoitajalle, kun hän lupasi terveystarkastuksessa, että hänellä on vaitiolovelvollisuus, eikä hän kerro vanhemmilleni. Hän tarjosi minulle apua psykologilta ja kuraattorilta kuultuaan, etten ole puhunut asiasta kenenkään kanssa. Kieltäydyin, koska syytin edelleen itseäni tapahtuneesta ja ajattelin, ettei aikaa ollut järjestynyt minulle, joten minun on täytynyt tehdä jotain tosi väärin, ja minun on selvittävä yksin.

Kumminkin vietimme seuraavina viikonloppuina paljon aikaa siinä hotellissa, koska meidän piti käydä puhumassa poliisin kanssa.

Muistan yhden kerran, kun olimme poliisilla. Ensin isä puhui tosi pitkään poliisin kanssa, sillä aikaa kun minä piirsin. Sitten minun piti mennä juttelemaan poliisin kanssa. Poliisi laittoi minulle nauhurin paitaan kiinni ja kysyi ensimmäisenä, että puhuuko hän totta jos hän sanoo, että hänen paitansa on punainen. Sanoin ei. Poliisi sanoi, etten minä saa tehdä niin, että valehtelen siellä.

Kun pääsimme poliisiasemalta, kävimme ostamassa minulle akkarin ja lähdimme takaisin hotellille. Olimme myöhässä aamiaiselta, mutta kun isä kysyi, pääsimme vielä syömään.

Sen jälkeen koulussa alkoi minun kiusaaminen. Eräs poika haukkui minua lesboksi, koska tykkäsin leikkiä kavereideni kanssa sellaista reppuselässä olemis leikkiä. Kiusaaminen ja lähentely yhdistettynä johti siihen, etten enää ollut missään läheisessä kontaktissa kenenkään kanssa. Koska en edes tiennyt, mitä lesbo tarkoittaa, oletin etten voi seistä lähellä tyttöjä, koska silloin näytän lesbolta.

Tämä lähentely johti myös siihen, kun kuutosluokalla alettiin ymmärtää, mitä on seksi tms, niin aloin olemaan epävarma itsestäni. En ollut varma olenko neitsyt (:DDD) ja itkin sitä muutamana iltana. Muistan, kun kutosluokalla meillä kävi kotona jotain vanhempien ystäviä lapsineen, tulin ahdistuneeksi siitä, kun he halusivat maata vieressäni kun pelasimme nintendoa. Jokuhan saattaisi luulla meitä lesboiksi ja tulla huutelemaan minulle siitä. Lisäksi, kun hän makasi vieressäni niin, että hän koski minuun, muistin vain miten mies oli koskenut minuun ja seurannut, vaikka olin mennyt karkuun. Voitte vain kuvitella millaiseen paniikkiin, kun tyttö halasi minua lähtiessään.

Minua pelotti pimeä. Pelkäsin susia, tai niin sanoin äidille. Oikeasti pelkäsin, että mies tulee minua vastaan. Pelkään edelleen liikkua yksin jossain isommassa kaupungissa.

Mä rupesin vihaamaan mun kroppaa, sen jälkeen kun tuo oli tapahtunut. Pakkohan mussa oli olla jotain vikaa, kun mies rupesi koskettelemaan. Kai mä olin niin viallinen, että sillä oli siihen oikeus.

Siitä lähti kutosluokalla satunnainen laihduttaminen. Laihdutin aina välillä, mutten pystynyt vastustamaan ruokaa, joten lihoin.

Seiskaluokalla laihduttaminen alkoi onnistua silloin tällöin ja painoa jopa lähti muutama kilo. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa oksentamista, ja olin todella surkea siinä. Kokeilin myös viiltelyä, koska olin etsinyt youtubesta videoita sellaisilta joilla on yhtä paha olla kuin minulla, ja huomasin, että he olivat viillelleet. Piste i:n päälle oli kun sain vahingossa jostain aidasta verta vuotavan haavan, ja se näytti niin hienolta. (Tiedän että oon ollut tosi outo lapsi) En myöskään saanut ihastukseni huomiota, joten viiltelin ja toivoin, että hän huomaisi sen ansiosta minut. (Okei nyt mä alan vaikuttaan idiootilta…)

Jossain vaiheessa viiltely alkoi vaikuttaa auttavasti pahaan oloon, ja sen avulla onnistuin olemaan ajattelematta miestä.

Kasiluokalla vihasin itseäni enemmän kuin koskaan ja jos joku muistaa kirjoitin blogia Tavoite Täytettävänä laihduttamisesta. Harrastin uimista ja siinä meni aina koko päivä, joten sen päivän pystyi olla syömättä, eikä kukaan huomannut mitään. Myös seuraava päivä oli niin täyteen buukattu, että selvisin todella vähällä syömisellä. Muina päivinä oksensin. Onnistuin. laihduin kymmenen kiloa puolessa vuodessa. Lihoin ne tosin melkein samantien takaisin bonuksen kera, kun kesä tuli, eikä oksentaminen päivittäin ollut mahdollista.

Halusin tavallaan päästä eroon viiltelystä, mutta pelkäsin aikuiselle kertomista. Pelkäsin lääkärin tarkastusta, mutta toisaalta toivoin, että saisin apua, koska hän näkisi arvet.

Kun lääkärin tarkastus tuli ja lääkäri näki arvet, oli hänen ensimmäinen kysymyksensä, onko kissa raapinut sua. Sehän sopi minulle mainiosti ja sanoin, ei kun marsu. Eli avun saanti vain venyi.

Kun huhtikuussa tulivat syntymäpäiväni, ja olimme kahden kaverin kanssa pullonpyöritystä, kerroin kavereille tapahtuneesta. Se oli ihan kamalan vaikeaa, mutta toisaalta olin iloinen, että sain sen kerrottaúa luotettaville ihmisille. Lisäksi kerroin myös viiltelystä.

Kun kesä tuli myös viiltely lisääntyi, koska lihominen, ja koska mies pyöri päässäni, ja halusin unohtaa hänet. Myöskään se, että isä huusi minulle lähes joka toinen päivä ei auttanut ahdistukseen. Myös se, että olin ollut pakolla kuukauden viiltämättä, jotta saan pitää rippijuhlissani lyhythihaista mekkoa, saattoi vaikuttaa.

Voisin sanoa, etten olisi koskaan viillellyt jos mies ei olisi lähennellyt minua, tai jos siitä ei oltaisi tehty silloin niin isoa numeroa. Mutta silloin olisin ihan eri ihminen, joten en ole katkera.

Edelleen tulee päiviä, jolloin en pysty olemaan ajattelematta miestä, ja pelkäämättä kävellä kadulla.

Kiitos jos jaksoit lukea nämä molemmat tekstit kokonaan, se merkitsee mulle paljon, koska aihe on niin tabu mun päässä vanhempien ansiosta, ja siksi nää postaukset oli ehkä vaikeimpia kirjoittaa. <3