Nyt mä pakotan itteni kirjoittamaan, vaikkei mua tällä
hetkellä vittuakaan kiinnostais :D
Sunnuntaina mä olin enemmän kännissä kuin koskaan. Mä en
muista ihan oikeasti lähes mitään siltä illalta. Me oltiin juomassa 2.8km
päässä kotia. Minä ja kaveri1 oltiin ihan kännissä ja kaveri2 taas ei juonut
ONNEKSI niin paljon. Voin vain kuvitella, kuinka inhottavaa kaveri2:lla on
ollut raahata meidät kotiin.
Muistan illalta ainoastaan sen, kun hoin, että mä haluan
kuolla. Toivon, etteivät kaverit ottaneet sitä liian tosissaan.
Mutta maanantai, eli eilinen oli ihan kamala. Voin vaikka
vannoa, etten ole ikinä itkenyt niin paljon. Kaveri2 muutti pois, eikä se enää
kerennyt näkemään. Muhun vaan sattui ajatus siitä, että nyt me sitten
erkaannutaan niin helvetisti. Yhdestä asiasta olen kuitenkin iloinen. En
viillellyt. Mua pelotti ihan helvetisti ja olin varma, että tulen vielä
oikeasti tappamaan itseni päivän aikana. Mulla ei ollut mitään tekemistä, ja se
ei ollut hyvä asia, koska silloin ajattelin vain kaveri2ta.
Lopulta päädyin katsomaan vain sarjoja, koska mun silmät oli
jo lähes muurautuneet yhteen liiasta itkemisestä. Nyt on tuostakin selvitty.
Voin sanoa, että ehkä rankin kokemus pitkiin aikoihin.
Nyt vielä tylsää ihmettelyä katselumääristä, ei oo pakko
lukea:
En tiedä, mitä eilen illalla tapahtui, mutta mun blogia oli
käyty katsomassa 102 kertaa :o Jollekkin tuo määrä on ehkä vähän, mutta kun on
tottunut siihen, että parhaimmillaan, kun julkaisee tekstin, katselukertoja
tulee se n. 30 päivään. En edes julkaissut eilen yhtään mitään, ja mulla oli
muutenkin ehkä kamalin päivä pitkiin aikoihin. Mä kävin eilen aamulla katsomassa
hallintapaneelissa, että onko blogiin tullut kommentteja, mutta koska kukaan ei
siihen mennessä ollut edes käynyt edes mun blogissa, niin päätin, etten käy
vastakuin illalla seuraavan kerran. Kun mä illalla kävin katsomassa oli
blogissa käyty jo se 62 kertaa ja voitte kuvitella mun ilmeen siinä vaiheessa.
Miettikää mun ilme sitten tänä aamuna, kun käyn bloggerissa ja se näyttää, että
katselukertoja edelliseltä päivältä onkin 102 :D Ihan hullua!
Tässä ainakin yksi katselukerta. Tai usemapi, sillä luin useammankin postauksen :) itsekin yllätyn aina iloisesti, kun huomaa että omaa blogia onkin luettu.
VastaaPoistaSulla on tosi kaunis, ja aito blogi, saat minusta uuden lukijan.
Tsemit ja halit loppuviikkoon!
Laura
Voi kiitos ihana! <3
PoistaPaaaaljon tsemppiä ihana, ansaitset parasta. Halit! Selviät kyllä varmasti, sä oot tähän mennessäkin taistellut. ♥
VastaaPoistaKiitos!♡ et ois kyllä kommenttiasi voinut parempaan aikaan jättää, tai ainakin luin sen juuri hyvällä hetkellä, sillä juuri äsken meinasin jälleen ruveta itkemään ikävääni kavereita kohtaan, kiitos sulle!
PoistaKaverin muuttaminen pois on kamalaa. Itsekkin menetin nuorempana parhaimman ystäväni, kun hän muutti perheineen toiseen kaupunkiin. Onneksi näemme vielä silloin tällöin. Tsemppiä! Onneksi pystytte pitämään yhteyttä ja näkemään, vaikka ei ehkei enään niin usein kuin ennen :-)
VastaaPoistahttp://jasmminemaria.blogspot.fi/
Kiitos! ♡
Poista