Koeviikko ja stressi iskee

Mulla alkaa koeviikko ylihuomenna. Tai oikeasti se alkaa vasta torstaina, mutta keskiviiikkona on jo tunnilla isompi koe, kun se ei mahtunut koeviikolle. Mä en oo lukenu siitä kun ensimmäiset kaksi sivua ja sitä torstaina olevaa ruotsiakin pitäisi keretä lukea, mutta mulla ei vaan yhtään meina löytyä motivaatiota.

Viikonlopun aikana oli jo ihan kauheesti kaikkee ja ehkä puolet siitä, mitä piti, sain tehtyä. Olisi pitänyt valmistella puhe-esitelmä Tietokirjasta, josta sain lopulta luettua n. kuudesosan. Pidin puhe-esitelmän loppujenlopuksi sisällysluettelon perusteella :D Ei opettaja tuntunut sitä huomaavan, mutta olisin halunnut panostaa siihen enemmän.

Mun ois pitänyt keretä lukea matikkaa, koska meillä oli tänään testi suorista. Olen pitkässä matikassa, joten oikeasti pitäisi panostaa, mutten vaan kerennyt. Vaikka luulin oikeasti osaavani asiat sain kokeesta 3/10. Vitutti. Olisin voinut nukkua aamulla tunnin pidempään jos en olisi lukenut sitä.
Oli lähellä, etten alkanut itkeä kokeen nähtyäni, koska nukuin viiimeyön sen vähän reilu 4h.
Se oli aikalailla itsestäni kiinni, mutta jos on tyhmä, niin minkäs sille tekee.

Ruotsista oli vielä sanakoe, ja se meni ihan hyvin, koska oikeasti luin siihen. Yhtä en muistanut.

Vois kuolla. Mä en oikeesti tuu selviämään isoista kokeista, ku hyvä ku pääsen noista pikkutesteistä ja sanakokeistakaa läpi. For real en jaksa.

Saattaa tosin vaikuttaa ne 4 tunnin yöunet, joka oli tosi fiksu veto tällee ennen koeviikkoo. En ehkä selviä. Pelattiin korttia kavereittenkaa, vaikka olin ajatellut ensin, että luen koko illan kokeisiin, mutta sitten kaverit tulivat huoneeseeni, ja yksi alkoi itkemään. En oikein osannut toimia tilanteessa, ja lähdin heidän mukaan pihalle. Sieltä mentiin mutkien kautta lopulta pelaamaan korttia ja sen koko kortin pelaamisajan olisin voinut vain lukea vaikkapa sitä matikkaa, niin olisin ehkä osannutkin siinä kokeessa jotain. Oikeesti vituttaa se paska.

Nyt pitäis jotain esseitä alkaa rustaamaan niitten kokeisiin lukemisten lisäks. En vittu jaksais. Miten helppoo oiskaa jos ei ois lukiossa. Välillä oikeasti mietin, miksi meninkään lukioon, ku eihän täältä ees pääse kuin siwan kassalle. Ehkä mä jotain täs elämäs viel saan aikaseks.

Nii ja en näköjää saanukkaan sitä positiivisempaa postausta aikaa :D Sori :/

Ihan vaan tavallinen päivä

Mua pyydettiin kirjottamaan paremmin menneestä päivästä, niin kyllähän mä kirjotan sitte vaikka tuntuu ettei siin oo oikeen mitään järkee mut voinhan mä ainakin yrittää.  

Kirjotan siis eilisestä, koska oli sellanen aika perus sellanen päivä, jollon ei ahista. Muutenkin tuntuu, että niitä päiviä, että ahistaa on koko ajan vähemmän, ja olisin voinu kirjottaa jo monta kertaa sellasesta päivästä edellisen postauksen jälkeen, mutta mul on koko ajan kauheesti kaikkee ja sit aina lykkään kirjottamista kun ei oo tavallaan mitään syytäkään ja sitte se vähän niinku jää. Lisäksi tuntuu, etten saa aikaseksi läheskään yhtä hyvää materiaalia kuin vaikkapa puolivuotta sitten, joten on ihan sairaan turhauttavaa yrittää edes kirjottaa ku oon liian kriittinen tekstiäni kohtaan. 

Niin ja lisäksi mainittakoon, että voitte olla ylpeitä musta :) Viiltelemättömyys on pitäny ja sitä on jatkunut jo reilu kolme kuukautta :) Kaikkein jännin on, että pikku hiljaa alkaa olla päiviä, jolloin en muista koko asiaa. Muutaman kerran jopa muutamaan päivään en ole edes pienessä mielessä ajatellut asiaa. Ehkä siitä voikin vielä päästä eroon.   

Mutta asiaan: 

Heräsin eilen siihen kun huoneessa oli valoisaa ja kun katsoin ulos, niin olin vain silleen, että tästä on kyl pakko tulla kiva päivä. 

 Maanantait on meillä ihan sairaan pitkiä päiviä koulussa, mutta motivaatio kuunteluun riitti kaikille muille paitsi viimeiselle tunnille ja olin ylpeä itsestäni. Kumminkin 8-16:30 on sellanen, että ihan oikeesti en meinaa selvitä siitä ja jaksoin oikeasti keskittyä ja kuunnella kaikilla tunneilla viimeistä lukuun ottamatta. 

Koulun jälkeen oli ruoka ja sen jälkeen käytiin tupakalla. Tupakoinnista on tulossa tällä menolla paha tapa mulle ku oon jo kolmena peräkkäisenä päivänä ottanut varmaan viidet savut ja muutenkin ehkä pitäis lopettaa heti alkuunsa.

  

Menin joksikin aikaa omaan huoneeseeni tekemään rästejä, kun kaveritkin oli menossa jossain. Sain muutamat tehtyä ja menimme yhdessä keittiöön kuuntelemaan musiikkia ja jauhamaan paskaa ja suunnittelimme, että lähdemme paistamaan vaahtokarkkeja.  

Emme kuitenkaan saaneet nuotiota syttymään ja päädyimme takaisin sisälle paistamaan vaahtokarkkeja tuikkujen avulla :D Juttelimme kaikkea deeppiä ja loppuillasta pelasimme vielä korttia. 

Siinä oli mun parempi päivä, mun mielestä tällaset on aika tylsiä lukea että kirjoittaa, joten kovin monesti ei varmaan tämmöstä tuu olemaan, mutta pitäis keksiä joku toinen aihe jos nää ahistukset sun muutki loppuu kesken (ei kyllä haittais ollenkaan vaikka loppuiski) niin ei oikein oo mistä kirjottaa :D Enköhän mä jotain keksi ja tuskin ne aivan heti kokonaan loppuu.

Flash backejä

Sori kun en oo taaskaan kirjottanut. Olin loman isosena riparilla ja silloin oli tarkoitus kirjoittaa, mutta ei. En kerenny ja lisäksi elämässä ei ole oikein tapahtunut mitään niin merkittävää, että olisin jaksanut kaivaakoneen jostain ja alkaa kirjottaan. Tai no. Onhan vaikka mitä tapahtunu, mutta ääh.. ollu muutenkin sellanen kausi, etten oo jaksanu oikein mitään.

Blogi on mulle ennemmin semmonen ahdistuksen purkamispaikka ja vaikka blogista saaki ehkä sellasen kuvan, että mul menee ihan älyttömän paskasti elämässä, mutta oikeesti vaikkei mul nyt ehkä niin hyvin mee, niin silti on mul niitä parempiakin päiviä, mutta sillon ei vaan koskaan ole sellaista kirjotus oloa.

En tiiä mikä mua vaivaa, mutta oon ollu ihan helvetin sekava viimeisen kuukauden ajan. Tiiättekö sen tunteen ku tuntuu ettei missään oo enää mitään järkeä, mutta silti oot ilonen ja surullinen, ahdistunut mut silti reipas ja ystävällinen ja kaikki maailman tunteet yhtäaikaa. Se tunne mul on ollu viimesen kuukauden lähes taukoamatta. Osaisko joku antaa sille nimen?

Nii mutta, olihan mul aihekki :D

Mua pelottaa. Mul on viikil ikävä kotiin, mut sitte kotona haluaisin vaan pois sieltä. En käsitä miten iskä voi saada sellasia raivareita jostain ruuista. Ihan oikeasti se suuttu viimeviikonloppuna äitille siitä kun äiti oli tehny ruokaa...

Lisäks mua pelottaa ku jostain syystä oon alkanu muistamaan asioita. Yhtenä iltana (just tommosen riidan jälkee) olin alkamassa nukkumaan ja mun silmille pomppaa kuva siitä kun oon ehkä joku 10-vuotias ja itken ihan sairaasti. Iskä on just paiskannu mun pyörän pitkin pihaa silleen et siitä väänty sen uus ja hieno kori. Itken vaan ja pelkään ja pelkään ihan sairaasti. Mul ei oo mitään muistikuvaa mistä isä sillon oli suuttunu mulle, ehkä mun pyörä oli vaan väärässä paikassa ja iskä halus antaa opetuksen siit et en jätä sitä enään siihen. Tai sitte äiti oli kaatunu ja se oli ollu sen kaatumisen aiheuttaja.

Havahduin siihen et itken. Itkin ihan kunnolla. Mitä tapahtu, koska en tosiaan muistanu koko tapahtumaa ennen ja yhtäkkii se vaan tulee mun mieleen. Aloin miettimään ja saattaa olla, että se oli ensimmäinen kerta kun säikähin isää silleen ihan kunnolla. Muistelin tilannetta lisää ja itkin. Muistan kun isä väänsi pyörän korin muutaman päivän jälkeen suoraksi ja se ei ollut enää niin hyvä. Isä oli tehnyt pyörästä huonon.

Tilanne on pyörint aivan liikaa päässäni muistamisen jälkeen ja olen vain miettinyt, miksen ole aiemmin muistanut sitä. Aloin myös miettimään onko tuon tapaisia tilanteita enemmänin mutta en vain muista. Pelottavaa.