Otsikosta voi päätellä jo paljon. Mulla on kaikki päällä just nyt. Kaikki pitäis keretä tehä ja ahistaa niin paljon, että tuntuu, ettei saa henkeä. Asioita listatessa muistaa vielä ne kymmenen asiaa mitä pitäisi sen päivn aikana tehdä ja tekisi mieli vain itkeä, koska ei jaksa. EI yksinkertaisesti jaksa tehdä yhtään mitään. Sitten iskee paniikki. "Sen esseen deadline meni jo. Siitä toisesta on ihan ylihuomenna. Ai niin pitää muistaa soittaa sinne ja sit sinne ja viel sinnekki. Ja sit pitäs tehä huomisen läksyt ja ne eiliseltä rästiinjääneet. Ja lukee kirjotuksiinki. Ja sit mul on se parisuhdekkin, jota nyt pitäis ylläpitää." Joku ehkä ymmärtää tän mun blogitauon jo ton avulla. Mulla ei ihan oikeesti ollut yhtään aikaa. Jos oli, niin mä olin sen Dinon kainalossa tai katsoin muutaman jakson netflixiä, jotta ajatukset olisi edes hetken pois koulusta.
Wanhat oli pahin stressin aiheuttaja, mutta ne on onneksi ohi nyt. Samalla viikolla oli myös potkiasten järjestäminen ja muutama essee sekä loputtomasti läksyjä myös kirjoista, joita en ollut kerennyt edes saada vielä. Voitte ehkä kuvitella, mikä muutos tämä on viimejaksoon, jolloin minulla oli vain 3 kurssia ja ehkä hyvällä tuurilla tunti tai kaksi koulua joka päivä. Tuntuu mahdottomalta selvitä.
Dinolla on ollut kärsimisensä, kun joka ilta olen meinannut saada stressin takia ahdistus kohtauksen. Muuten meillä menee ihan hyvin. Mutta ei arvaisi, että parisuhde vie näin paljon aikaa. Tuntuu pahalta, jos sen toisen kanssa ei ehdi olla, mutta koulu painaa päälle ja lopulta yöllä ei kerkeä nukkua edes kunnolla, kun se aika pitää jostain repiä. Tämä kouluasia hellittää kuitenkin parinviikon päästä, kun ne ensimmäiset kirjoitukset ovat ohi, eikä niistä tarvitse enään stressata.
Se kun tuijotat itseäsi peilistä. Näet ihmisen. Sillä on silmäpussit, se on väsynyt. Se vihaa sinua. Niin paljon. Mikset saa aikaan. Miksi olet niin saamaton. Voisit nytkin olla kirjoittamassa sitä psykologian kurssitehtävää. Mikset ole. Mikset jaksa. Toisaalta se ihminen katsoo myös väsyneesti. Se sanoo peilistä, että mene Dinon viereen nukkumaan. On ihan ok, ettet tänään jaksa. Huomenna sitten.
Aloitan ehkä psykoterapian vielä tässä keväällä, jos saan rahoituksen siihen. Pelottaa, että se vie vielä lisää mun ajasta. Mitä jos aika loppuu kesken? Mitä jos ihan oikeasti en saa kaikkea valmiiksi pakolliseen aikaan mennessä?
Olen muutenkin ottanut koulusta nyt valtavat paineet. Haluan hyviä numeroita. Haluan tehdä parhaani kurssinumeroiden eteen.
Toisaalta haluan olla myös hyvä tyttöystävä. Siinä en ole niin hyvä, mutta osaan jonkun verran. Osaan Dinon mielestä riittävästi, välillä olen ärsyttävä. Mutta kun haluan olla paras. Haluan olla täydellinen. Miksei se ole mahdollista?
