Mä en kerennyt kirjoittaa viime viikonloppuna. Mulla oli ihan sairaan paljon asioita, mitä piti tehdä. Mä kuitenkin yritin kirjoittaa sunnuntaina, mutten saanut aikaiseksi kuin muutaman rivin ja sitten mun pitikin jo taas mennä. Mä oikeasti olisin halunnut kirjoittaa, mutta mulla ei vain ollut aikaa. Mulla olisi ollut niin paljon kerrottavaakin.
Mutta nyt. En jaksa edes yrittää kirjoittaa kaikesta. Olen tällä hetkellä koulussa soppi tunnilla. Tämä on sosiaalisen oppimisen tunti, ja täällä kuuluisi tehdä läksyjä, mutta mä en kerkeä kirjoittaa tänäänkään, jos en nyt kirjoita.
Musta tuntuu, jos en nyt pääse muutamaan päivään puhumaan jollekin ihmiselle, niin en ole hengissä. Kotona ei vain voi olla enää viikonloppua ilman huutoa, koska se, että käyn kotona aiheuttaa stressiä, ja muutenkin tuntuu, että siellä kaikki olisi paremmin jos en edes kävisi kotona.
Muutenkin tuntuu, että mun pään sisällä on taas laskusuunta. Viiltelin viikonloppuna oikeaan ranteeseen korujen alle, koska minun pitää mennä keskiviikkona valmentamaan alle kymmenvuotiaille uintia, ja pitää heidän vanhemmilleen info. Tällä hetkellä mulla on olo, etten jaksaisi enää olla tässä helvetin paskassa maailmassa. En vain jaksa tätä pahaa oloa enää.
Psykologi asialle en ole tehnyt mitään. En ole pyytänyt tapaamisaikaa, mutten ole myöskään soittanut, etten halua enää nähdä. Se on nyt siitä psykologista kiinni, muistaako se enää minua, ja jos ei muista, niin ei ole mun vika. Mä jotenkin vaan vieroksun ajatusta siitä, että mun pitäisi taas kertoa elämäntarinani jollekin ihan ventovieraalle ihmiselle. Jos mä näkisin sitä aiempaa, niin silloin mä tuntisin stä edes vähän, ja se alkoi vihdoinkin oppia, miten mä käyttäydyn. Vaikka se kyllä muutenkin oli täysin paska.
Me mentiin eilen yhden täältä koulusta kanssa käymään kylällä. Kävelin sitten suoraan parturiin edes tajuamattani itse, mitä teen. Ostin sähkönsinisen hiusvärin ja blondauksen, jotta saan sinisen tarttumaan. Nyt mulla on sitten blondit ja torstaina värjään sinisellä. En viitsi kuitenkaan mennä pitämään vanhemmille infoa sinisillä hiuksilla. Eihän ne päästäisi lapsiaan mun valmennettaviksi :D
Voisin yrittää aktivoittaa itseäni kirjoittamisessa, mutta päivässä ei vain tunnit nykyään riitä siihen kaikkeen, mitä pitäisi keretä tehdä.
tiistai 30. elokuuta 2016
tiistai 23. elokuuta 2016
Läskiahdistusta
Soori, mun oli oikeasti tarkoitus kirjoittaa eilen ja toissapäivänä, mutta mä ihan oikeasti unohdin, eikä mulla ollut aikaakaan sen puoleen.
triggerwarning
-----------------
Mulla on tällä hetkellä ihan jäätävä läskiahdistus. Mä vaan lihon ja lihon ja lihon tällä menolla. Mä en oikeasti sais syödä enää tällä viikolla mitään, jos haluaisin olla järkevä (En siis oo laskenu kaloreita), mutta ei. Mä vain vedän karkkii keksii ja karjalanpiirakoita. Sunnuntaina kävin subwayssa, koska en kerennyt syödä kotona ennen tänne lähtöä. Se oli ihan ok, koska otin 15cm subin.
Eilen olin syönyt jo iltaruoan, kun kämppis pyysi mukaan heseen. Se sai mut mukaan, koska en viitsinyt kieltäytyä toista kertaa putkeen. Pyydettiin sinne mukaan muutama muukin opistolta ja reissu oli ihan super mukava muuten, mutta söin kanahampurilaisen ja mansikka smhootien. Vittu mä oon läski!
Mä ihmettelen miten ihmiset kehtaa olla mun kanssa missään tekemisissä. Mä oon vaan niin helvetin läski, ettei mun oo järkee elää. Mä en voi kuitenkaan kuolla nyt, koska täällä o liikaa tärkeitä ihmisiä. Mä vittu painan melkein 80 vitun kiloa. Siis voi saatana mä oon läski. Ja mittasin sen viimeviikonloppuna, että se on varmaan jo tosi lähellä sitä 80kg.
Viiltelemättömyys on pysynyt jo viikon. Musta vaan ei oo pitkään aikaan tuntunu näin pahalta tässä maailmassa. Mun ei oo pitkään aikaan ennen edellistä viiltely kertaa tehnyt mieli näin paljo joka vitun päivä vetää ranteita auki. Mun ei oo koskaan tehny näin paljo mieli vetää koko kehoo ruville. Haluaisin oikeasti vetää viiltoja vain kädet ja jalat täyteen. Ehkä se helpottais mun oloa edes vähän. Mä en oikeasti pysy hengissä ilman viiltelyä.
Mietin, että voisin ilmoittaa psykologille, että lopetan käynnit, koska ei niistä kuitenkaan ole mitään apua. Mua ei yksinkertaisesti auta se, että puhun jollekin vieraalle ihmiselle asioita, jotka ei vittuakaan sitä kiinnosta. On olemassa ihmisiä, jotka hyötyis siitä. Jos mä käyn psykologilla, niin vien vain niiden aikaa. Mä en ansaitse niitä käyntejä. Mä oon liian huono ihminen sellaiseen.
En ole ihan varma selviänkö viiltelemättä viikonloppuun. Mun oikeasti tekee niin helvetisti mieli. Mutta enhän mä täälläkään voi viiltää. Mut nähtäisiin ihan varmasti. Mä en halua, että kukaan näkee mut ranteet verillä.
triggerwarning
-----------------
Mulla on tällä hetkellä ihan jäätävä läskiahdistus. Mä vaan lihon ja lihon ja lihon tällä menolla. Mä en oikeasti sais syödä enää tällä viikolla mitään, jos haluaisin olla järkevä (En siis oo laskenu kaloreita), mutta ei. Mä vain vedän karkkii keksii ja karjalanpiirakoita. Sunnuntaina kävin subwayssa, koska en kerennyt syödä kotona ennen tänne lähtöä. Se oli ihan ok, koska otin 15cm subin.
Eilen olin syönyt jo iltaruoan, kun kämppis pyysi mukaan heseen. Se sai mut mukaan, koska en viitsinyt kieltäytyä toista kertaa putkeen. Pyydettiin sinne mukaan muutama muukin opistolta ja reissu oli ihan super mukava muuten, mutta söin kanahampurilaisen ja mansikka smhootien. Vittu mä oon läski!
Mä ihmettelen miten ihmiset kehtaa olla mun kanssa missään tekemisissä. Mä oon vaan niin helvetin läski, ettei mun oo järkee elää. Mä en voi kuitenkaan kuolla nyt, koska täällä o liikaa tärkeitä ihmisiä. Mä vittu painan melkein 80 vitun kiloa. Siis voi saatana mä oon läski. Ja mittasin sen viimeviikonloppuna, että se on varmaan jo tosi lähellä sitä 80kg.
Viiltelemättömyys on pysynyt jo viikon. Musta vaan ei oo pitkään aikaan tuntunu näin pahalta tässä maailmassa. Mun ei oo pitkään aikaan ennen edellistä viiltely kertaa tehnyt mieli näin paljo joka vitun päivä vetää ranteita auki. Mun ei oo koskaan tehny näin paljo mieli vetää koko kehoo ruville. Haluaisin oikeasti vetää viiltoja vain kädet ja jalat täyteen. Ehkä se helpottais mun oloa edes vähän. Mä en oikeasti pysy hengissä ilman viiltelyä.
Mietin, että voisin ilmoittaa psykologille, että lopetan käynnit, koska ei niistä kuitenkaan ole mitään apua. Mua ei yksinkertaisesti auta se, että puhun jollekin vieraalle ihmiselle asioita, jotka ei vittuakaan sitä kiinnosta. On olemassa ihmisiä, jotka hyötyis siitä. Jos mä käyn psykologilla, niin vien vain niiden aikaa. Mä en ansaitse niitä käyntejä
En ole ihan varma selviänkö viiltelemättä viikonloppuun. Mun oikeasti tekee niin helvetisti mieli. Mutta enhän mä täälläkään voi viiltää. Mut nähtäisiin ihan varmasti. Mä en halua, että kukaan näkee mut ranteet verillä.
lauantai 20. elokuuta 2016
Sydän hakkaa ja kyyneleet kohoaa silmiin
Kirjoitan taas puhelimella, mutta tällä hetkellä ei ole muuta vaihtoehtoa, ja haluan kirjoittaa. Pahoittelen outoja sanoja välissä, puhelimessani on automaatti kirjoitus.
Mua ahdistaa olla kotona. Mua ahdistaa niin saatanasti olla kotona. Tänä aamuna olisin vain halunnut jäädä sänkyyn odottamaan, että olisi jo sunnuntai ja pääsisin takaisin opistolle. En olisi halunnut nousta ylös.
Meillä kotona on todella ahdistava tunnelma. Eilen, vaikka kaikki olivat vielä hyvällä tuulella sain jäätävän ahdistus kohtauksen, ja menin järven rannalle itkemään. Kaveri1 rauhoitti minut puhelimessa ja selvisin.
Mä inhoan sitä, että pikkuveljen murrosikä on alkamassa ja nykyään hänkin saa isän suuttumaan.
En lähtenyt kauppaan mukaan, koska isä lähti, vaikka olisin tarvinut sieltä asioita. Olin yksin kotona ja tunsin olevani tarpeeton. Eihän kukaan mua täällä tarvi. Äitikin vain hehkuttaa sitä, kuinka kaikki kulut ovat pienentyneet nyt kun asun opistolla.
Me syötiin iltaruoka juuri, ja tunnelma oli kireä. Isä rupesi huutamaan minulle jostain puuhaarukasta, ja ahdistuin ihan kauheasti. Kun pääsin yläkertaan, tuntuu, että sydän käy ylikierroksilla ja kyynelet vaan kohoaa silmiin.
Toivon, ettei jasu suuttunut minulle, kun en mennyt hänen kanssaan yhteen tapahtumaan, koska yksinkertaisesti en vain jaksanut.
Koitan ehtiä kirjoittaa vielä huomenna sen yhden aihe postauksen. Mulla on ideat tällä hetkellä vähän vähissä, ja muutenkin tuntuu, että blogini on helvetillisessä lasku suunnassa. En tiedä yhtään, mitä haluaisitte lukea, joten heittäkää jotain postausehdotuksia. :)
Mua ahdistaa olla kotona. Mua ahdistaa niin saatanasti olla kotona. Tänä aamuna olisin vain halunnut jäädä sänkyyn odottamaan, että olisi jo sunnuntai ja pääsisin takaisin opistolle. En olisi halunnut nousta ylös.
Meillä kotona on todella ahdistava tunnelma. Eilen, vaikka kaikki olivat vielä hyvällä tuulella sain jäätävän ahdistus kohtauksen, ja menin järven rannalle itkemään. Kaveri1 rauhoitti minut puhelimessa ja selvisin.
Mä inhoan sitä, että pikkuveljen murrosikä on alkamassa ja nykyään hänkin saa isän suuttumaan.
En lähtenyt kauppaan mukaan, koska isä lähti, vaikka olisin tarvinut sieltä asioita. Olin yksin kotona ja tunsin olevani tarpeeton. Eihän kukaan mua täällä tarvi. Äitikin vain hehkuttaa sitä, kuinka kaikki kulut ovat pienentyneet nyt kun asun opistolla.
Me syötiin iltaruoka juuri, ja tunnelma oli kireä. Isä rupesi huutamaan minulle jostain puuhaarukasta, ja ahdistuin ihan kauheasti. Kun pääsin yläkertaan, tuntuu, että sydän käy ylikierroksilla ja kyynelet vaan kohoaa silmiin.
Toivon, ettei jasu suuttunut minulle, kun en mennyt hänen kanssaan yhteen tapahtumaan, koska yksinkertaisesti en vain jaksanut.
Koitan ehtiä kirjoittaa vielä huomenna sen yhden aihe postauksen. Mulla on ideat tällä hetkellä vähän vähissä, ja muutenkin tuntuu, että blogini on helvetillisessä lasku suunnassa. En tiedä yhtään, mitä haluaisitte lukea, joten heittäkää jotain postausehdotuksia. :)
perjantai 19. elokuuta 2016
Eka kunnon pusu
Mä olen pahoillani, etten ole kirjoittanut koko viikkona, mutta tuolla opistolla ei oikeasti kerkeä. Se paikka on vain täynnä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa vietän aikani mielummin kuin koneella. <3
Mä en itseasiassa ole varma, olenko kertonut teille, etten ole suudellut koskaan ketään. Nyt tämä asia on korjattu. Pyysin jasua opettaan mut suutelemaan. Me on pussattu useammankin kerran. Nyt ennen kuin lähdin pois, me pussattiin. Mä tykkään pussaamisesta. Se on kivaa.
Viikolla on mennyt oikeastaan aika hyvin. Mulla on tullut muutama ihan järkyttävä ahdistus päivä, mutta niistä on selvitty. Tiistaina tuntui, että mä en kestä enää, sitä ahdistuksen määrää vaan karkaan ja tapan itseni. Ajatukset eivät kuitenkaan muuttuneet teoiksi ja tässä mä vieläkin oon. Ihan hyvä asia vain.
En ole nyt aivan varma kerroinko jo viimeviikonloppuna, mutta tosiaan viiltelin. Se ei todennäköisesti tule jäämään viimeiseksi kerraksi, koska keksin keinon, miten arvet näyttää vanhemmilta, kuin ovat. Jasu tosin kysyi niistäå ja kerroin hänelle. Jasulle on helppo puhua.
Asuntolassa on myös s. Se on ihan super mukava. Se työnsi kessun jämät tänään mun suuhun ja nyt mä olen maistanut kessua. En kyllä maista uudestaan, oli niin vitun pahaa. Siitä jäi paha maku suuhun xD. Sille sllekin on helppo puhua, koska se osaa selvästi kuunnella. Se vaikuttaa ihan huippu tyypiltä, niin kuin kaikki muutkin siellä <3
Musta tuntuu et mun blogin laatu vain huononee ja huononee... Huomenna tai ylihuomenna kirjoitan perinteisemmän postauksen <3
Mä en itseasiassa ole varma, olenko kertonut teille, etten ole suudellut koskaan ketään. Nyt tämä asia on korjattu. Pyysin jasua opettaan mut suutelemaan. Me on pussattu useammankin kerran. Nyt ennen kuin lähdin pois, me pussattiin. Mä tykkään pussaamisesta. Se on kivaa.
Viikolla on mennyt oikeastaan aika hyvin. Mulla on tullut muutama ihan järkyttävä ahdistus päivä, mutta niistä on selvitty. Tiistaina tuntui, että mä en kestä enää, sitä ahdistuksen määrää vaan karkaan ja tapan itseni. Ajatukset eivät kuitenkaan muuttuneet teoiksi ja tässä mä vieläkin oon. Ihan hyvä asia vain.
En ole nyt aivan varma kerroinko jo viimeviikonloppuna, mutta tosiaan viiltelin. Se ei todennäköisesti tule jäämään viimeiseksi kerraksi, koska keksin keinon, miten arvet näyttää vanhemmilta, kuin ovat. Jasu tosin kysyi niistäå ja kerroin hänelle. Jasulle on helppo puhua.
Asuntolassa on myös s. Se on ihan super mukava. Se työnsi kessun jämät tänään mun suuhun ja nyt mä olen maistanut kessua. En kyllä maista uudestaan, oli niin vitun pahaa. Siitä jäi paha maku suuhun xD. Sille sllekin on helppo puhua, koska se osaa selvästi kuunnella. Se vaikuttaa ihan huippu tyypiltä, niin kuin kaikki muutkin siellä <3
Musta tuntuu et mun blogin laatu vain huononee ja huononee... Huomenna tai ylihuomenna kirjoitan perinteisemmän postauksen <3
sunnuntai 14. elokuuta 2016
Kokeilin uutta, se ei ollut hyvä.
TRIGGERWARNING
Eilinen meni vähän perseelleen. Heti aamusta asti olin todella ahdistunut jostain tuntemattomasta syystä. Koko päivän tunsin olevani yksinäinen, koska olin asuntolassa tottunut, että ihmisiä on ympärillä. Ahdistus ei lakannut päivän aikana ja niinpä minulla on nyt viiltely jäljet kädessä. Se mikä oli uutta oli, että viiltelin myös oikeaan reiteen.
Käsi ei ole ollenkaan kipeä, mutta reiteen sattuu. Poikkeuksellista muihin viiltelykertoihin teki myös se, että menin viiltelyn jälkeen suihkuun ja pesin kuivuneet veret pois. Yleensä se niiden irtoaminen on ollut se asia, mikä tekee seuraava kipeää. Siinä oli sekä hyviä, että huonoja puolia. Mun arvet näyttää nyt sen ansiosta ainakin viikon vanhoilta, en tiedä onko se hyvä vai huono. En muista viillelleeni, koska kipua ei tunnu ja esim. kun tänään riuhdoin housut pois, olin unohtanut viillelleeni ja yksi arpi aukesi vähän.
Mä haluan vain takaisin sinne asuntolaan. Siellä on ihmisiä, eikä mun olo ole niin yksinäinen.
Kuitenkin mulla on huono omatunto, kun en ole kotona suojelemassa pieniä isän huutamiselta.
Mä en tiedä, mikä mua nykyään vaivaa, mutta eilen kun isä huusi, sain ahdistuskohtauksen. Vaikka se ei huutanut edes mulle vaan äidille. Musta tuntu, että silti se oli mun syytä, koska se olisi halunnut viettää hauskan päivän koko perheen kesken, koska meidän perhe ei ollut ollut minun takiani koolla vähään aikaan. Kuulin, että isä oli huutanut kaikkina iltoina kun olin poissa. Mä haluan suojella pieniä siltä pelolta.
Mua pelottaa, kun pikkuveli on selvästi tulossa murrosikään ja alkaa pistää vastaan. Mä en halua, että isä huutaa sille. Mä haluan, että isä huutaa vain mulle, ettei kukaan muu kärsi. Mä ansaitsen kärsiä. Mä oon huonompi kuin muut jo valmiiksi, en halua, että pienet vajoaa yhtä syvälle kuin mä. Se olisi kamalaa.
Eilinen meni vähän perseelleen. Heti aamusta asti olin todella ahdistunut jostain tuntemattomasta syystä. Koko päivän tunsin olevani yksinäinen, koska olin asuntolassa tottunut, että ihmisiä on ympärillä. Ahdistus ei lakannut päivän aikana ja niinpä minulla on nyt viiltely jäljet kädessä. Se mikä oli uutta oli, että viiltelin myös oikeaan reiteen.
Käsi ei ole ollenkaan kipeä, mutta reiteen sattuu. Poikkeuksellista muihin viiltelykertoihin teki myös se, että menin viiltelyn jälkeen suihkuun ja pesin kuivuneet veret pois. Yleensä se niiden irtoaminen on ollut se asia, mikä tekee seuraava kipeää. Siinä oli sekä hyviä, että huonoja puolia. Mun arvet näyttää nyt sen ansiosta ainakin viikon vanhoilta, en tiedä onko se hyvä vai huono. En muista viillelleeni, koska kipua ei tunnu ja esim. kun tänään riuhdoin housut pois, olin unohtanut viillelleeni ja yksi arpi aukesi vähän.
Mä haluan vain takaisin sinne asuntolaan. Siellä on ihmisiä, eikä mun olo ole niin yksinäinen.
Kuitenkin mulla on huono omatunto, kun en ole kotona suojelemassa pieniä isän huutamiselta.
Mä en tiedä, mikä mua nykyään vaivaa, mutta eilen kun isä huusi, sain ahdistuskohtauksen. Vaikka se ei huutanut edes mulle vaan äidille. Musta tuntu, että silti se oli mun syytä, koska se olisi halunnut viettää hauskan päivän koko perheen kesken, koska meidän perhe ei ollut ollut minun takiani koolla vähään aikaan. Kuulin, että isä oli huutanut kaikkina iltoina kun olin poissa. Mä haluan suojella pieniä siltä pelolta.
Mua pelottaa, kun pikkuveli on selvästi tulossa murrosikään ja alkaa pistää vastaan. Mä en halua, että isä huutaa sille. Mä haluan, että isä huutaa vain mulle, ettei kukaan muu kärsi. Mä ansaitsen kärsiä. Mä oon huonompi kuin muut jo valmiiksi, en halua, että pienet vajoaa yhtä syvälle kuin mä. Se olisi kamalaa.
perjantai 12. elokuuta 2016
Tulin kaapista kolmantena yönä kolmelta aamuyöstä
Mä oon tällä hetkellä kotona, mutta haluaisin takaisin sinne kouluun. Siellä on maailman ihanimpia ihmisiä. Mä en oikeasti olen lähentynyt ihmisten kanssa ihan älyttömästi. Siis tekisi mieli kiljua!
Eilen käytiin muutaman tyypin kanssa kylillä, kun saatiin kyyti järjestymään. Meillä oli tosi tosi kivaa. Kävin yhdillä niistä kylässä ja lähdettiin takaisin opistolle. Me ei kuitenkaan jaksettu jäädä huoneisiin ja lähdettiin etsimään paikkaa, jossa porukka on.
Tutustuttiin muutamaan todella mukavaan abiin. Sitten kello alkoi olla aika paljon, mutta muutama jätkä, jotka vaikutti mukavilta. Pelattiin korttia niiden kanssa yhteentoista-
Edelleenkään ei haluttu mennä omiin huoneisiin nukkumaan vielä. Toiset tulivat minun ja kämppikseni huoneeseen. Puhuimme syvällisiä kolmeen yöllä :D
Osaan jotenkin samaistua yhteen tytöistä. Hän on pahasti koukussa viiltelyyn ja mä en tiedä kestänkö olla viiltämättä, jos jotain pahaa vielä tapahtuu. Mä en vain jotenkin näe siinä mitään pahaa.
Tämä tyttö myös rakastaa haleja -niinkuin minäkin- joten meitä luultiin jo pariksi :D
Siellä myös muutama tunnusti olevansa bi. Mäkin kerroin olevani. Se oli eka kerta koskaan, kun annan edes itselleni luvan hyväksyä asia.
Mä en vain käsitä sitä, miten nopeasti asiat tapahtuu. En kertonut viiltelystä kaveri1lle ja -2lle kuin kahden vuoden jälkeen. Näille kerroin jo kolmantena yönä. Mitä tämä on :D
Se koulu on ehkä parasta, mitä mulle on tapahtunut. Tämän tekstin kirjoittaminen oli tosi vaikeaa, ettei minua tunnista vahingossa joku. Mietin, että pitäisikö poistaa blogista kuvat minusta, ettei kukaan meidän koulussa eksy blogiini ja paljasta ihan kaikkea koko koululle. Kirjoitan tätä kuitenkin täysin samoin kuin päiväkirjaa, ja kerron tänne pahimmatkin asiat. No katsotaan nyt.
Eilen käytiin muutaman tyypin kanssa kylillä, kun saatiin kyyti järjestymään. Meillä oli tosi tosi kivaa. Kävin yhdillä niistä kylässä ja lähdettiin takaisin opistolle. Me ei kuitenkaan jaksettu jäädä huoneisiin ja lähdettiin etsimään paikkaa, jossa porukka on.
Tutustuttiin muutamaan todella mukavaan abiin. Sitten kello alkoi olla aika paljon, mutta muutama jätkä, jotka vaikutti mukavilta. Pelattiin korttia niiden kanssa yhteentoista-
Edelleenkään ei haluttu mennä omiin huoneisiin nukkumaan vielä. Toiset tulivat minun ja kämppikseni huoneeseen. Puhuimme syvällisiä kolmeen yöllä :D
Osaan jotenkin samaistua yhteen tytöistä. Hän on pahasti koukussa viiltelyyn ja mä en tiedä kestänkö olla viiltämättä, jos jotain pahaa vielä tapahtuu. Mä en vain jotenkin näe siinä mitään pahaa.
Tämä tyttö myös rakastaa haleja -niinkuin minäkin- joten meitä luultiin jo pariksi :D
Siellä myös muutama tunnusti olevansa bi. Mäkin kerroin olevani. Se oli eka kerta koskaan, kun annan edes itselleni luvan hyväksyä asia.
Mä en vain käsitä sitä, miten nopeasti asiat tapahtuu. En kertonut viiltelystä kaveri1lle ja -2lle kuin kahden vuoden jälkeen. Näille kerroin jo kolmantena yönä. Mitä tämä on :D
Se koulu on ehkä parasta, mitä mulle on tapahtunut. Tämän tekstin kirjoittaminen oli tosi vaikeaa, ettei minua tunnista vahingossa joku. Mietin, että pitäisikö poistaa blogista kuvat minusta, ettei kukaan meidän koulussa eksy blogiini ja paljasta ihan kaikkea koko koululle. Kirjoitan tätä kuitenkin täysin samoin kuin päiväkirjaa, ja kerron tänne pahimmatkin asiat. No katsotaan nyt.
tiistai 9. elokuuta 2016
Lähden tänään sinne koululle D:
Sori, kun en tehnytkään sunnuntaina sitä postausta, jos joku sitä odotti. Minulla ei vain ollut mitään ideaa tai kiinnostusta. Onneksi en tee joka päivä postauksia, huomasin että niiden taso laski huimasti. Ehkä tämä minun normaali postaustahti on ihan sopiva minulle :D.
Tänään mä lähden sinne koululle. Jännittää ihan hirveästi. Oon aika lailla pakannut muutto laatikot. Kirjoitan tämän postauksen ja sitten jatkan pakkaamista.
Mua jännittää. En tiedä yhtään, ketä siihen kouluun on tulossa. En osaa ajatella, että ensi yönä nukunkin jonkun ihan vieraan ihmisen kanssa. Mitä jos se on joku hullu?
Mä en tiedä vielä edes, että mitä mä valitsen, ja mun pitäis huomenna jo päättää otanko pitkän vain lyhyen matikan yms. Stressaa niin vitusti, että tuntuu kuin pää räjähtäisi.
Sitten vielä perhetyöntekijä on tulossa kolmelta tapaamaan minua. Se valitsi kyllä kaikkein huonoimman ajan. Siis miksi sen pitää nyt tulla? Äärgh, mun pää hajoo ihan just.
Mun pitää muistaakin niiin paljon. Mun pitää muistaa pakata kaikki, mitä tarvin, mutta en edes tiedä, mitä kaikkea tarvin siellä. Olen ihan varma, että unohdan jotain hyvin olennaista, ja sitten kaikki menee mönkään.
Stressaako muitakin näin paljon koulun alku D:
Tänään mä lähden sinne koululle. Jännittää ihan hirveästi. Oon aika lailla pakannut muutto laatikot. Kirjoitan tämän postauksen ja sitten jatkan pakkaamista.
Mua jännittää. En tiedä yhtään, ketä siihen kouluun on tulossa. En osaa ajatella, että ensi yönä nukunkin jonkun ihan vieraan ihmisen kanssa. Mitä jos se on joku hullu?
Mä en tiedä vielä edes, että mitä mä valitsen, ja mun pitäis huomenna jo päättää otanko pitkän vain lyhyen matikan yms. Stressaa niin vitusti, että tuntuu kuin pää räjähtäisi.
Sitten vielä perhetyöntekijä on tulossa kolmelta tapaamaan minua. Se valitsi kyllä kaikkein huonoimman ajan. Siis miksi sen pitää nyt tulla? Äärgh, mun pää hajoo ihan just.
Mun pitää muistaakin niiin paljon. Mun pitää muistaa pakata kaikki, mitä tarvin, mutta en edes tiedä, mitä kaikkea tarvin siellä. Olen ihan varma, että unohdan jotain hyvin olennaista, ja sitten kaikki menee mönkään.
Stressaako muitakin näin paljon koulun alku D:
lauantai 6. elokuuta 2016
First time tag
1. Ensimmäinen twiitti?
Mä itseasiassa en omista twitteriä, kuin mun koiralle, mutta siellä ensimmäinen twiittini oli:
Parempaa kuin odotin #luut #parhaus #doglife
Sitten lisäksi kuva, jossa koiralla luu suussa, mutta se kuva ei suostu siirtymään tähän.
2. Ensimmäinen blogi posaus, jonka teit?
Tein sen ehkä kymmenen vuotiaana ja siihen blogiin en kirjoittanut muuta kuin esittelypostauksen :DDD
3. Ensimmäinen henkilö, jota seurasit bloggerissa?
Seuraan häntä edelleen, mutta käyttäjällä, jossa olen omalla nimellä.
http://elamassamatkalla.blogspot.fi/
4. Ensimmäinen facebook kuva?
Enhän mä tietenkään voinut ekaksi kuvaksi facebookkiin laittaa muutakuin profiilikuvaksi koirani kuvan :DDD
5. Muistatko vielä ensimmäisen rakkautesi?
Mä ihastuin kolmosella tosissaan yhteen meidän luokan poikaan, johon olinkin ihastunut sitten vitos luokan loppuun asti. Sitten hän lähti luokaltamme yläkouluun ja unohdin hänet :D
6. Mikä oli ensimmäinen alkoholidrinkkisi?
Meinasin ensin sanoa viski, koska sillä join ensimmäisen kerran kännit, mutta sehän olikin se vuoden vanha sandels, jonka joimme kaveri1en ja kaveri2en kanssa kolmestaan ja saimme kunnon mahakivun :D
7. Mikä oli ensimmäinen työsi?
Ensimmäisen kerran mä olin töissä äidillä henkilökohtaisena avustajana.
8. Mikä oli ensimmäinen autosi?
Oon alaikänen, joten mulla ei vielä ole autoa, mutta mulla on skootteri ja se on kymco agility.
9. Kuka oli ensimmäinen henkilö, jolle tekstasit tänään?
Mä kerroin mun tädille, mitä peliä pelasin, kun serkkukin halusi pelata sitä :D #nolife
10. Kuka oli ensimmäinen henkilö, jota koskit tänään?
Varmaan pikkusisko, kun se tuli syliin katsomaan lastenohjelmia.
11. Kuka oli ensimmäisen luokan opettajasi?
Se oli yks Mira. Se aina suosi yhtä meidän luokan poikaa, mutta muuten se oli silloin paras opettaja.
12. Mihin sinä lensit ensimmäisellä kerralla lentokoneessa?
Mä lensin Oulusta Helsinki-Vantaalle mummolasta mummolaan.
13. Kuka oli ensimmäinen paras kaverisi ja puhutteko yhä?
Itseasiassa se oli kaveri1. Me oltiin samassa hoitopaikassa ja parhaita kavereita. Siitä, että hänellä on nimitys blogissani voi päätellä paljon.
14. Missä olit ensimmäisen kerran yökylässä
Menin yhdelle kaverille yöksi ja nukuimme teltassa. Tätä ennen olin tietenkin ollut mummoloissa yökylässä, mutten laske sitä yökyläilyksi.
15. Ensimmäinen asia, jonka teit tänään?
Puin vaatteet ja söin kaurapuuroa.
16. Ensimmäinen konsertti ikinä, jossa olit?
Joku lastenlaulukonsertti, jonka nimeä äitikään ei muista :D
17. Ensimmäinen murtunut luu?
Mulla murtu viimekesänä luu pikkuvarpaasta, kun huvipuistolaitteen turvakaari tuli varpaille
18. Ensimmäinen lävistys?
Hankin kymmenvuotiaana korvakorut ja nyt pari viikkoa sitten toiset reiät. Muuten mulla ei ole missään lävistyksiä, vaikka olenkin vaikka mitä halunnut.
19. Ensimmäinen ulkopaikkakunta, jossa kävit?
Iissä mummolassa.
20. Ensimmäinen elokuva, jonka muistat nähneesi?
Muistan katsoneeni Pepiä, mutta en uskaltanut katsoa sitä loppuun, kun oli niin pelottava :D
21. Milloin oli ensimmäinen jälki-istuntosi?
Voi ei :D Mä istuin mun ekan pätkän juuri ennen viime joululomaa, kun lunttasin Ranskan kokeessa ja jäin kiinni :D
22. Ensimmäinen huonetoverisi?
Pikkuveli ja jos sitä ei lasketa niin saan tietää vasta ensiviikon tiistaina.
23. Mikä on sinun ensimmäinen asia, jonka teet, kun menet kotiin?
Mulla ei ole mitään rutiinia, mutta yleisesti ottaen käytän koiran :D
24. Milloin sait ensisuudelmasi?
Nyt yllätys yllätys: Mä en oo suudellu kenenkään kanssa, vaikka olen haveillut siitä 11-vuotiaasta asti. Tulkaa suuteleen mua D: Jossain vaiheessa olin jo epätoivoinen, kun luin netistä, että muut ihmettelivät, kun 13-vuotias ei ole vielä suudellut kenenkään kanssa, ja olin 12-vuotias ja varma, ettei kukaan suutele minua ennen kuin täytän vuosia. Juuri näin kävikin ja tosiaan en ole vieläkään suudellut ketään. Jossai vaiheessa se oli asia, joka piti minut hengissä, koska ajattelin, että haluan kokea ensisuudelman, ja sitten voin kuolla.
Mitäs tykkäsitte mun ekasta tag-postauksesta? Ajattelin, että väliin pitää saada jotain positiivisempaakin postausta, ettei koko blogi ole pelkästään negatiivinen. Tehkää tekin tätä first time tagiä, koska mun mielestä ainakin nämä ovat parhaita tageja mitä netistä löytää :)
Mä itseasiassa en omista twitteriä, kuin mun koiralle, mutta siellä ensimmäinen twiittini oli:
Parempaa kuin odotin #luut #parhaus #doglife
Sitten lisäksi kuva, jossa koiralla luu suussa, mutta se kuva ei suostu siirtymään tähän.
2. Ensimmäinen blogi posaus, jonka teit?
Tein sen ehkä kymmenen vuotiaana ja siihen blogiin en kirjoittanut muuta kuin esittelypostauksen :DDD
3. Ensimmäinen henkilö, jota seurasit bloggerissa?
Seuraan häntä edelleen, mutta käyttäjällä, jossa olen omalla nimellä.
http://elamassamatkalla.blogspot.fi/
4. Ensimmäinen facebook kuva?
Enhän mä tietenkään voinut ekaksi kuvaksi facebookkiin laittaa muutakuin profiilikuvaksi koirani kuvan :DDD
5. Muistatko vielä ensimmäisen rakkautesi?
Mä ihastuin kolmosella tosissaan yhteen meidän luokan poikaan, johon olinkin ihastunut sitten vitos luokan loppuun asti. Sitten hän lähti luokaltamme yläkouluun ja unohdin hänet :D
6. Mikä oli ensimmäinen alkoholidrinkkisi?
Meinasin ensin sanoa viski, koska sillä join ensimmäisen kerran kännit, mutta sehän olikin se vuoden vanha sandels, jonka joimme kaveri1en ja kaveri2en kanssa kolmestaan ja saimme kunnon mahakivun :D
7. Mikä oli ensimmäinen työsi?
Ensimmäisen kerran mä olin töissä äidillä henkilökohtaisena avustajana.
8. Mikä oli ensimmäinen autosi?
Oon alaikänen, joten mulla ei vielä ole autoa, mutta mulla on skootteri ja se on kymco agility.
9. Kuka oli ensimmäinen henkilö, jolle tekstasit tänään?
Mä kerroin mun tädille, mitä peliä pelasin, kun serkkukin halusi pelata sitä :D #nolife
10. Kuka oli ensimmäinen henkilö, jota koskit tänään?
Varmaan pikkusisko, kun se tuli syliin katsomaan lastenohjelmia.
11. Kuka oli ensimmäisen luokan opettajasi?
Se oli yks Mira. Se aina suosi yhtä meidän luokan poikaa, mutta muuten se oli silloin paras opettaja.
12. Mihin sinä lensit ensimmäisellä kerralla lentokoneessa?
Mä lensin Oulusta Helsinki-Vantaalle mummolasta mummolaan.
13. Kuka oli ensimmäinen paras kaverisi ja puhutteko yhä?
Itseasiassa se oli kaveri1. Me oltiin samassa hoitopaikassa ja parhaita kavereita. Siitä, että hänellä on nimitys blogissani voi päätellä paljon.
14. Missä olit ensimmäisen kerran yökylässä
Menin yhdelle kaverille yöksi ja nukuimme teltassa. Tätä ennen olin tietenkin ollut mummoloissa yökylässä, mutten laske sitä yökyläilyksi.
15. Ensimmäinen asia, jonka teit tänään?
Puin vaatteet ja söin kaurapuuroa.
16. Ensimmäinen konsertti ikinä, jossa olit?
Joku lastenlaulukonsertti, jonka nimeä äitikään ei muista :D
17. Ensimmäinen murtunut luu?
Mulla murtu viimekesänä luu pikkuvarpaasta, kun huvipuistolaitteen turvakaari tuli varpaille
18. Ensimmäinen lävistys?
Hankin kymmenvuotiaana korvakorut ja nyt pari viikkoa sitten toiset reiät. Muuten mulla ei ole missään lävistyksiä, vaikka olenkin vaikka mitä halunnut.
19. Ensimmäinen ulkopaikkakunta, jossa kävit?
Iissä mummolassa.
20. Ensimmäinen elokuva, jonka muistat nähneesi?
Muistan katsoneeni Pepiä, mutta en uskaltanut katsoa sitä loppuun, kun oli niin pelottava :D
21. Milloin oli ensimmäinen jälki-istuntosi?
Voi ei :D Mä istuin mun ekan pätkän juuri ennen viime joululomaa, kun lunttasin Ranskan kokeessa ja jäin kiinni :D
22. Ensimmäinen huonetoverisi?
Pikkuveli ja jos sitä ei lasketa niin saan tietää vasta ensiviikon tiistaina.
23. Mikä on sinun ensimmäinen asia, jonka teet, kun menet kotiin?
Mulla ei ole mitään rutiinia, mutta yleisesti ottaen käytän koiran :D
24. Milloin sait ensisuudelmasi?
Nyt yllätys yllätys: Mä en oo suudellu kenenkään kanssa, vaikka olen haveillut siitä 11-vuotiaasta asti. Tulkaa suuteleen mua D: Jossain vaiheessa olin jo epätoivoinen, kun luin netistä, että muut ihmettelivät, kun 13-vuotias ei ole vielä suudellut kenenkään kanssa, ja olin 12-vuotias ja varma, ettei kukaan suutele minua ennen kuin täytän vuosia. Juuri näin kävikin ja tosiaan en ole vieläkään suudellut ketään. Jossai vaiheessa se oli asia, joka piti minut hengissä, koska ajattelin, että haluan kokea ensisuudelman, ja sitten voin kuolla.
Mitäs tykkäsitte mun ekasta tag-postauksesta? Ajattelin, että väliin pitää saada jotain positiivisempaakin postausta, ettei koko blogi ole pelkästään negatiivinen. Tehkää tekin tätä first time tagiä, koska mun mielestä ainakin nämä ovat parhaita tageja mitä netistä löytää :)
perjantai 5. elokuuta 2016
Minun hautajaiseni
Okei, oon ehkä hullu, mutta haluan pitää nyt tästä viikon postausputkesta kiinni ja kirjoitan tätä postausta puhelimella. Mun puhelin vaihtaa sanoja ja aina en sitä huomaa, joten kirjoitus virheitä ja outoja sanoja saattaa tulla. Jos joku lause kuulostaa ihan typerältä niin älkää välittäkö,vaan jatkakaa vain lukemista.
Olin tänään enoni hautajaisissa. Siellä oli ihan mukavaa, ja muutenkin nautin aina hautajaisista. Siellä on jotenkin niin surullinen tunnelma. Aloin miettimään, että millaiset hautajaiset haluaisin itselleni.
Mun hautajaisissa kaikki toisi kukka-asetelmia, koska on todella kaunista, kun arkun ympärille on aseteltu niitä paljon. Enollani niitä oli mun silmään liian vähän.
Kaikilla vierailla olisi jotain värikästä päällä, koska se vain surullistaa tunnelmaa, kun kaikilla on mustaa päällä.
Ruokana olisi kasvisruokaa. Mikä se juttu on, että hautajaisissa on aina jotain lihakeittoa, karjalanpaistia tai muura vastaavaa?
Mut tuhkattais. En halua että mun ruumis jää jonnekin maan alle mätänemään, vaan haluaisin, että osa tuhkista laitetaan sinne maan alle ja osa viedään ympäri maapalloa kaikkiin kauniisiin paikkoihin.
Siellä muistotilaisuudessa ois järjestetty pienille lapsille jotain ihan hullun kivaa viriketta, ja ne jotka haluaa, niin sais rauhassa kertoa niitä juttuja joita vainajasta kerrotaan.
Tuolla hautajaisissa oli paaaljon kuvia enon eri elämän vaiheilta. Mäki haluun.
Mun hautajaisissa tarjotaan alkoholia ja sitä saa kaikki yli 14 vuotiaat. Ne saa juoda sitä sopivasti. Aikuiset taas saa juoda pään täyteen halutessaan ja unohtaa mun kuoleman. Pitää hauskaa.
Okei nyt käsi puutuu niin pahasti, etten pysty enää kirjoittamaan, mutta eiköhän ne tärkeimmät jo tullu :D korjailen virheet sitten huomenna macillä.
Oonko mä hullu kun mä suunnittelen omia hautajaisiani? Enhän mä tällä hetkellä oo ees kuolemassa... ainakaan kovin varmasti :D
Olin tänään enoni hautajaisissa. Siellä oli ihan mukavaa, ja muutenkin nautin aina hautajaisista. Siellä on jotenkin niin surullinen tunnelma. Aloin miettimään, että millaiset hautajaiset haluaisin itselleni.
Mun hautajaisissa kaikki toisi kukka-asetelmia, koska on todella kaunista, kun arkun ympärille on aseteltu niitä paljon. Enollani niitä oli mun silmään liian vähän.
Kaikilla vierailla olisi jotain värikästä päällä, koska se vain surullistaa tunnelmaa, kun kaikilla on mustaa päällä.
Ruokana olisi kasvisruokaa. Mikä se juttu on, että hautajaisissa on aina jotain lihakeittoa, karjalanpaistia tai muura vastaavaa?
Mut tuhkattais. En halua että mun ruumis jää jonnekin maan alle mätänemään, vaan haluaisin, että osa tuhkista laitetaan sinne maan alle ja osa viedään ympäri maapalloa kaikkiin kauniisiin paikkoihin.
Siellä muistotilaisuudessa ois järjestetty pienille lapsille jotain ihan hullun kivaa viriketta, ja ne jotka haluaa, niin sais rauhassa kertoa niitä juttuja joita vainajasta kerrotaan.
Tuolla hautajaisissa oli paaaljon kuvia enon eri elämän vaiheilta. Mäki haluun.
Mun hautajaisissa tarjotaan alkoholia ja sitä saa kaikki yli 14 vuotiaat. Ne saa juoda sitä sopivasti. Aikuiset taas saa juoda pään täyteen halutessaan ja unohtaa mun kuoleman. Pitää hauskaa.
Okei nyt käsi puutuu niin pahasti, etten pysty enää kirjoittamaan, mutta eiköhän ne tärkeimmät jo tullu :D korjailen virheet sitten huomenna macillä.
Oonko mä hullu kun mä suunnittelen omia hautajaisiani? Enhän mä tällä hetkellä oo ees kuolemassa... ainakaan kovin varmasti :D
torstai 4. elokuuta 2016
Missä ahdistus tuntuu?
Tämä päivä meni vähän niin ja näin. Mutten taaskaan tullut kirjoittamaan siitä vaan jälleen kerran mulla on ihan oikea aihe.
Tiiättekö sen tunteen, kun ahdistus tuntuu varpaissa asti. Vaikkette varsinaisesti tiedä mistä ahdistus johtuu. Minä tiedän. Liiankin hyvin. Kysyin silloin kännissä kaveri2lta, missä hänellä tuntuu ahdistus ja hän vastasi rintakehän kohdalla. Keuhkoissa. Vatsassa.
Yleisin ahdistus, mikä mulla on päivittäin jossain vaiheessa tuntuu päässä ja keuhkoissa. Sitten muuten riippuu, mikä ahdistaa, niin se oikeastaan määrittä, missä ahdistus tuntuu.
Viiltelyahdistus tuntuu juuri siinä, mihin haluaisin viiltää, ja mihin tulen tämän ahdistuksen takia viiltämäänkin. Se ahdistus ei lähde pois, jos en viiltele; tai ei ole ainakaan tähän mennessä lähtenyt kuin kerran. Viiltelyahdistuksen voi aiheuttaa oikeastaan mikä vain, mutta yleensä tiedän syyn, mistä se on tullut.
Kuolemisahdistus on tunne, että mä kuolen nyt. Tuntuu, ettei saa henkeä, että pää räjähtää siihen paikkaan. Kuin sydän pysähtyisi tai ylikuormittuisi liiasta sykkimisestä. Joku voisi kutsua tätä ehkä paniikkikohtaukseksi. Kuolemisahdistus saattaa tarkoittaa myös sitä, että mä haluan kuolla nyt heti paikalla.
Riita-ahdistus tulee aina kun joku huutaa minulle, tai on suuttunut. Tämä mulla on itseasiassa tällä hetkellä päällä kun isä suuttui minulle äsken. Se tuntuu ihan kamalasti päässä. Silmien kyynelkanavissa, jotka haluaisivat vuotaa, mutteivat kuitenkaan. Se tuntuu sydämmessä. Se tuntuu pahalta.
Eimitäänhajua-ahdistus on sellainen, että nimensä mukaisesti sitä ei voi ennustaa, missä se tuntuu, mistä se on tullut tai oikeastaan mitään muutakaan siihen liittyen. Se voi olla pahin kokemani ahdistus, mutta myös todella lievä, joka on hetkessä ohi. Nämä on kaikkein pahimimpia, kun ei voi yhtään ennustaa mistä se tulee, tai miten paha se on. Olen huomannut, että jos nukun vähemmän, niin tämä ahdistus on yleisempi.
Onko teillä näitä lisää? Onko teillä edes samoja vai olenko yksin :D? Nimeättekö tekin ahdistuksia, vai onko kaikki aina yhtä ja samaa?
Tiiättekö sen tunteen, kun ahdistus tuntuu varpaissa asti. Vaikkette varsinaisesti tiedä mistä ahdistus johtuu. Minä tiedän. Liiankin hyvin. Kysyin silloin kännissä kaveri2lta, missä hänellä tuntuu ahdistus ja hän vastasi rintakehän kohdalla. Keuhkoissa. Vatsassa.
Yleisin ahdistus, mikä mulla on päivittäin jossain vaiheessa tuntuu päässä ja keuhkoissa. Sitten muuten riippuu, mikä ahdistaa, niin se oikeastaan määrittä, missä ahdistus tuntuu.
Viiltelyahdistus tuntuu juuri siinä, mihin haluaisin viiltää, ja mihin tulen tämän ahdistuksen takia viiltämäänkin. Se ahdistus ei lähde pois, jos en viiltele; tai ei ole ainakaan tähän mennessä lähtenyt kuin kerran. Viiltelyahdistuksen voi aiheuttaa oikeastaan mikä vain, mutta yleensä tiedän syyn, mistä se on tullut.
Kuolemisahdistus on tunne, että mä kuolen nyt. Tuntuu, ettei saa henkeä, että pää räjähtää siihen paikkaan. Kuin sydän pysähtyisi tai ylikuormittuisi liiasta sykkimisestä. Joku voisi kutsua tätä ehkä paniikkikohtaukseksi. Kuolemisahdistus saattaa tarkoittaa myös sitä, että mä haluan kuolla nyt heti paikalla.
Riita-ahdistus tulee aina kun joku huutaa minulle, tai on suuttunut. Tämä mulla on itseasiassa tällä hetkellä päällä kun isä suuttui minulle äsken. Se tuntuu ihan kamalasti päässä. Silmien kyynelkanavissa, jotka haluaisivat vuotaa, mutteivat kuitenkaan. Se tuntuu sydämmessä. Se tuntuu pahalta.
Eimitäänhajua-ahdistus on sellainen, että nimensä mukaisesti sitä ei voi ennustaa, missä se tuntuu, mistä se on tullut tai oikeastaan mitään muutakaan siihen liittyen. Se voi olla pahin kokemani ahdistus, mutta myös todella lievä, joka on hetkessä ohi. Nämä on kaikkein pahimimpia, kun ei voi yhtään ennustaa mistä se tulee, tai miten paha se on. Olen huomannut, että jos nukun vähemmän, niin tämä ahdistus on yleisempi.
Onko teillä näitä lisää? Onko teillä edes samoja vai olenko yksin :D? Nimeättekö tekin ahdistuksia, vai onko kaikki aina yhtä ja samaa?
keskiviikko 3. elokuuta 2016
Aloitan laihduttamaan
Tää mun blogiputki ei meinaa nyt onnistua :D
Mietin, että nyt aloitan laihduttamaan. Kumminkin aina jo samana päivänä löydän itseni syömästä suklaata. Sama homma kaikkien maailman herkkulakkojen kanssa. Mä olen riippuvainen sokerista. En vain pysty olemaan syömättä suklaata tai muita herkkuja.
Kuitenkin olisi tarkoitus, että saisin edes muutaman kilon pois. Niitä kiloja kun on parikymmentä liikaa. Ainakin pari vuotta sitten blogi motivoi minua laihduttamaan ja niimpä nytkin päätin yrittää tänne kirjoittamalla inspiroida itseäni.
Ainoa ongelma vain on, etten ihan oikeasti saa itseäni millään ilveellä lenkille, tai lopettamaan herkkujen syömistä. Mutta nyt mun on pakko. Mä haluan laihtua, että edes joskus voin katsoa tyytyväisenä itseäni peilistä.
Tässä on kuitenkin tulossa vielä tällä viikolla enon hautajaiset, joissa on epäkohteliasta olla syömättä. Kesällä äiti tuputtaa ruokaa joka välissä, enkä kehtaa kieltäytyä.
Mä oikeasti haluan normaalin itsetunnon. Mä haluan painaa sen verran, että mahdun s kokoisiin vaatteisiin. Se oli viimeksi jo lähellä, joten voin onnistua. Voin onnistua, jos vain oikeasti tahdon.
Mun pitää vain yrittää tosissaan. Mun pitää vaan pakottaa itseni lenkille. Nyt se alkaa. Heti huomen aamuna. Lähden heti aamusta pyöräilemään. Pyöräilen työpaikalle ja sieltä kotiin. Ihan sama mikä sää. En myöskään syö herkkuja huomenna. Mä vittu pidän itseni niistä irti vaikka väkisin.
Huomenna menen myös uimaan, koska uimahallilla on kokous, joten miksen voisi hyödyntää sitä samalla. Muutenkin on tehnyt jo pitkään mieli uimahalliin uimaan, mutta kesällä ei oikein viitsi, joten en ole sitten uinut muutakuin järvessä.
Tämä oli teidän kannalta ehkä tylsin postaus mitä olen kirjoitanut, mutta tää oliki vain mua varten, ja nyt kun olen kirjoittanut ne asiat tänne, niin ne on myös pakko tehdä :D
Onko teidän yhtä vaikeaa lähteä lenkille, tai jättää herkkuja pois? Tuntuu, että olen ainoa D:
Mietin, että nyt aloitan laihduttamaan. Kumminkin aina jo samana päivänä löydän itseni syömästä suklaata. Sama homma kaikkien maailman herkkulakkojen kanssa. Mä olen riippuvainen sokerista. En vain pysty olemaan syömättä suklaata tai muita herkkuja.
Kuitenkin olisi tarkoitus, että saisin edes muutaman kilon pois. Niitä kiloja kun on parikymmentä liikaa. Ainakin pari vuotta sitten blogi motivoi minua laihduttamaan ja niimpä nytkin päätin yrittää tänne kirjoittamalla inspiroida itseäni.
Ainoa ongelma vain on, etten ihan oikeasti saa itseäni millään ilveellä lenkille, tai lopettamaan herkkujen syömistä. Mutta nyt mun on pakko. Mä haluan laihtua, että edes joskus voin katsoa tyytyväisenä itseäni peilistä.
Tässä on kuitenkin tulossa vielä tällä viikolla enon hautajaiset, joissa on epäkohteliasta olla syömättä. Kesällä äiti tuputtaa ruokaa joka välissä, enkä kehtaa kieltäytyä.
Mä oikeasti haluan normaalin itsetunnon. Mä haluan painaa sen verran, että mahdun s kokoisiin vaatteisiin. Se oli viimeksi jo lähellä, joten voin onnistua. Voin onnistua, jos vain oikeasti tahdon.
Mun pitää vain yrittää tosissaan. Mun pitää vaan pakottaa itseni lenkille. Nyt se alkaa. Heti huomen aamuna. Lähden heti aamusta pyöräilemään. Pyöräilen työpaikalle ja sieltä kotiin. Ihan sama mikä sää. En myöskään syö herkkuja huomenna. Mä vittu pidän itseni niistä irti vaikka väkisin.
Huomenna menen myös uimaan, koska uimahallilla on kokous, joten miksen voisi hyödyntää sitä samalla. Muutenkin on tehnyt jo pitkään mieli uimahalliin uimaan, mutta kesällä ei oikein viitsi, joten en ole sitten uinut muutakuin järvessä.
Tämä oli teidän kannalta ehkä tylsin postaus mitä olen kirjoitanut, mutta tää oliki vain mua varten, ja nyt kun olen kirjoittanut ne asiat tänne, niin ne on myös pakko tehdä :D
Onko teidän yhtä vaikeaa lähteä lenkille, tai jättää herkkuja pois? Tuntuu, että olen ainoa D:
tiistai 2. elokuuta 2016
Helvetin itsetuhoinen olo
Mulla oli eilen nuorisopsykiatrille aika. Vihdoin. Koulupsykologi viivytti ja viivytti lähetteen tekemistä ja siksi aika oli vasta nyt, vaikka olisin kyllä tarvinnut sen jo paaljon aikaisemmin. Eilinen käynti tosin oli ns. se tutustumiskäynti, eikä mitään vielä puhuttu.
Tää postaus tulee suoraan mun ajatuksista ja jos tuntuu pahalta lukee nii lopeta. Mä en tuu kenellekkään puhuun näin suoraan juurikin sen takia, että se kuulostaa niin kamalalta.
Tällä hetkellä mä ihan oikeasti pelkään itteeni. Ja mä pelkään miljoonaa muutakin asiaa. Mutta eniten itseäni.
Mun pää on ihan solmussa ja tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä. Kaverit riitelee ja pelottaa et menetän ne nyt sitten ihan kokonaan.
Tänään huusin pikkusiskolle, koska se ei syönyt ruokiaan, ja se kun nään kuinka sillä valuu kyyneleet mun takia silmistä. Se tuntui niin pahalle. Mä oon paha.
Suoraan sanottuna mulla on nyt viimeiset viisi päivää ollut kokoajan sellainen olo, että mun pitäis viiltää. Oon kuitenkin antanut terien pysyä hyllyllä.
Kuitenkin musta on tuntunut, että mitä helvetin järkee mun on viiltää, kun voisin samantien vain tappaa itseni. Eihän mun ole mitään järkee kituuttaa itseeni täällä yksin ja samalla tuhoten muitten ihmisten elämän. Helvetti mä oon niin vitun paha, ettei mun pitäis antaa elää.
Miksei joku voi tulla tappamaan mut, en mä itse kuitenkaan uskalla.
Mulla ei ihan oikeasti ole tässä maailmassa enää mitään, miksi mä siis oon vielä täällä?
Mä vihaan itteeni. Ihan helvetisti.
Eniten mä kuitenkin pelkään, että mitä jos mä oikeesti sekoan tässä joku päivä ja kuolen. Kaikista pahinta on pelätä sitä, mitä toivoo eniten.
Ajattelin tehdä tällä viikolla joka päivä postauksen, katsotaan onnistunko :)
Tää postaus tulee suoraan mun ajatuksista ja jos tuntuu pahalta lukee nii lopeta. Mä en tuu kenellekkään puhuun näin suoraan juurikin sen takia, että se kuulostaa niin kamalalta.
Tällä hetkellä mä ihan oikeasti pelkään itteeni. Ja mä pelkään miljoonaa muutakin asiaa. Mutta eniten itseäni.
Mun pää on ihan solmussa ja tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä. Kaverit riitelee ja pelottaa et menetän ne nyt sitten ihan kokonaan.
Tänään huusin pikkusiskolle, koska se ei syönyt ruokiaan, ja se kun nään kuinka sillä valuu kyyneleet mun takia silmistä. Se tuntui niin pahalle. Mä oon paha.
Suoraan sanottuna mulla on nyt viimeiset viisi päivää ollut kokoajan sellainen olo, että mun pitäis viiltää. Oon kuitenkin antanut terien pysyä hyllyllä.
Kuitenkin musta on tuntunut, että mitä helvetin järkee mun on viiltää, kun voisin samantien vain tappaa itseni. Eihän mun ole mitään järkee kituuttaa itseeni täällä yksin ja samalla tuhoten muitten ihmisten elämän. Helvetti mä oon niin vitun paha, ettei mun pitäis antaa elää.
Miksei joku voi tulla tappamaan mut, en mä itse kuitenkaan uskalla.
Mulla ei ihan oikeasti ole tässä maailmassa enää mitään, miksi mä siis oon vielä täällä?
Mä vihaan itteeni. Ihan helvetisti.
Eniten mä kuitenkin pelkään, että mitä jos mä oikeesti sekoan tässä joku päivä ja kuolen. Kaikista pahinta on pelätä sitä, mitä toivoo eniten.
Ajattelin tehdä tällä viikolla joka päivä postauksen, katsotaan onnistunko :)
maanantai 1. elokuuta 2016
Ulkopuolinen ja MUSTASUKKAINEN
Mä näin viikonloppuna taas kaveri1:ä ja kaveri2:a. Meillä oli jälleenkerran juomia, ja tällä kertaa olimme kaveri1:en luona, koska ulkona satoi vettä, ja siellä oli käty. Tällä kertaa meillä oli kaikille vain yhdet, ja se oli ihan hyvä, koska kaikki muistavat illan tapahtumat :D.
Hain kaveri2n skopalla viereiseltä paikkakunnalta. Me halattiin ja lähdettiin käymään kaupassa. Meillä ei ollut paljoakaan puhuttavaa, mutta se ei haitannut.
Kaveri1 tulee sinne ja hän kertoo, mitä hänelle kuuluu ja mitä hän on tehnyt. Sitten kaveri2 kertoo. Sitten minä. On ihanaa olla taas kolmestaan. Käymme meillä hakemassa juomat ja pakkaamassa. Mun pitää tehdä siinä samalla muutakin, ja tuntuu, että kavereilla taas riittää juttua kahdestaan. Ensimmäinen mustasukkaisuus iskee.
Lähdemme kaveri1n luokse. Katsomme leffaa yms yms ja tuntuu, että kaverit ovat vain kokoajan toisissaan kiinni.
Musta tuntuu, että kännissä mustasukkaisuuteni vain korostuu. Tulen vain niiin mustasukkaiseksi kun he halailevat ja minä en ole ns mukana.
Seuraavana päivänä s tulee näkemään myös kaveri2ta. He kaikki makaavat kasassa, ja minä istun vähän matkan päässä.
Mä haluaisin vain läheisyyttä yhtälailla kuin he, mutta jos yritän sitä saada, niin saan vain jonkun kiukkuiset sanomiset. Ehkä mä en sitten ansaitse läheisyyttä.
Mulla on aina jotenkin ulkopuolinen tunne, kun me ollaan kolmestaan, mutta sitten kun olen jommankumman kanssa kahdestaan, niin nautin. Mikä mua vaivaa? Miksen mä voi olla vaan normaali?
Ihan näin btw, ostin suklaalevyn ja ahmin sen tässä kirjoittaessa. Nyt on semmonen olo, että haluan oksentamaan. Vittu mä oon niin saatanan läski, ettei kukaan musta välitä. Parempi ois vaan kuolla pois.
Hain kaveri2n skopalla viereiseltä paikkakunnalta. Me halattiin ja lähdettiin käymään kaupassa. Meillä ei ollut paljoakaan puhuttavaa, mutta se ei haitannut.
Kaveri1 tulee sinne ja hän kertoo, mitä hänelle kuuluu ja mitä hän on tehnyt. Sitten kaveri2 kertoo. Sitten minä. On ihanaa olla taas kolmestaan. Käymme meillä hakemassa juomat ja pakkaamassa. Mun pitää tehdä siinä samalla muutakin, ja tuntuu, että kavereilla taas riittää juttua kahdestaan. Ensimmäinen mustasukkaisuus iskee.
Lähdemme kaveri1n luokse. Katsomme leffaa yms yms ja tuntuu, että kaverit ovat vain kokoajan toisissaan kiinni.
Musta tuntuu, että kännissä mustasukkaisuuteni vain korostuu. Tulen vain niiin mustasukkaiseksi kun he halailevat ja minä en ole ns mukana.
Seuraavana päivänä s tulee näkemään myös kaveri2ta. He kaikki makaavat kasassa, ja minä istun vähän matkan päässä.
Mä haluaisin vain läheisyyttä yhtälailla kuin he, mutta jos yritän sitä saada, niin saan vain jonkun kiukkuiset sanomiset. Ehkä mä en sitten ansaitse läheisyyttä.
Mulla on aina jotenkin ulkopuolinen tunne, kun me ollaan kolmestaan, mutta sitten kun olen jommankumman kanssa kahdestaan, niin nautin. Mikä mua vaivaa? Miksen mä voi olla vaan normaali?
Ihan näin btw, ostin suklaalevyn ja ahmin sen tässä kirjoittaessa. Nyt on semmonen olo, että haluan oksentamaan. Vittu mä oon niin saatanan läski, ettei kukaan musta välitä. Parempi ois vaan kuolla pois.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)