Tulin kaapista kolmantena yönä kolmelta aamuyöstä

Mä oon tällä hetkellä kotona, mutta haluaisin takaisin sinne kouluun. Siellä on maailman ihanimpia ihmisiä. Mä en oikeasti olen lähentynyt ihmisten kanssa ihan älyttömästi. Siis tekisi mieli kiljua!

Eilen käytiin muutaman tyypin kanssa kylillä, kun saatiin kyyti järjestymään. Meillä oli tosi tosi kivaa. Kävin yhdillä niistä kylässä ja lähdettiin takaisin opistolle. Me ei kuitenkaan jaksettu jäädä huoneisiin ja lähdettiin etsimään paikkaa, jossa porukka on.

Tutustuttiin muutamaan todella mukavaan abiin. Sitten kello alkoi olla aika paljon, mutta muutama jätkä, jotka vaikutti mukavilta. Pelattiin korttia niiden kanssa yhteentoista-

Edelleenkään ei haluttu mennä omiin huoneisiin nukkumaan vielä. Toiset tulivat minun ja kämppikseni huoneeseen. Puhuimme syvällisiä kolmeen yöllä :D

Osaan jotenkin samaistua yhteen tytöistä. Hän on pahasti koukussa viiltelyyn ja mä en tiedä kestänkö olla viiltämättä, jos jotain pahaa vielä tapahtuu. Mä en vain jotenkin näe siinä mitään pahaa.
Tämä tyttö myös rakastaa haleja -niinkuin minäkin- joten meitä luultiin jo pariksi :D

Siellä myös muutama tunnusti olevansa bi. Mäkin kerroin olevani. Se oli eka kerta koskaan, kun annan edes itselleni luvan hyväksyä asia.

Mä en vain käsitä sitä, miten nopeasti asiat tapahtuu. En kertonut viiltelystä kaveri1lle ja -2lle kuin kahden vuoden jälkeen. Näille kerroin jo kolmantena yönä. Mitä tämä on :D


Se koulu on ehkä parasta, mitä mulle on tapahtunut. Tämän tekstin kirjoittaminen oli tosi vaikeaa, ettei minua tunnista vahingossa joku. Mietin, että pitäisikö poistaa blogista kuvat minusta, ettei kukaan meidän koulussa eksy blogiini ja paljasta ihan kaikkea koko koululle. Kirjoitan tätä kuitenkin täysin samoin kuin päiväkirjaa, ja kerron tänne pahimmatkin asiat. No katsotaan nyt.