Heti aamusta tiesin, ettei tästä tule hyvä päivä

Mun ei ollut tänään tarkoitus kirjoittaa, mutta nyt tuli ihan pakottava tarve.

Aamulla heräsin ahdistuneena. Mummolassa olen tottunut heräämään kahdeksalta, joten mitenkäs mä sitten kotonakaan nukkuisin pidempään; varsinkin, kun menin nukkumaan jo puoli yhdeltätoista.

Makasin sängyssä ahdistuneena tunnin, jonka jälkeen menin käymään suihkussa. Sain hiukset pestyä ja piristyin vähän: ehkä tästä päivästä ei tulekkaan niin huono. Väärässä olin. Menin alakertaan oikein hyvän tuulisena ja söin leipää. Sen jälkeen karkasin yläkertaan koneelle ja ahmin paketillisen suklaapatukoita. Olo oli niin huono, ettei ole vähään aikaan ollut.

Menin macin kanssa ulos, koska ilma oli niin hyvä, eikä rusketus haittaa ollenkaan. Kun tulin sisälle sain asiasta huudot isältä. Nyt tiedän, ettei tätä saa viedä ulos.

Äiti kävi viemässä pikkusiskon kaverilleen ja unohdin hakea hänet autolta. Hän oli kaatunut. Yritin auttaa häntä, mutta epäonnistuin, ja hän huusi turhautuneisuuttaan. Isä tuli valittamaan kun äiti huusi pihalla ja äiti suutui isälle ja käski tämän sisälle.

Autoin äitiä ruuanlaitossa ja isä huuteli joitain välikommentteja sängystään minulle, kun sanoin äidille vastaan.

Mua ahdistaa niin, että mun kädet tärisee ja kirjoittaminen on tosi vaikeaa. Yritän kumminkin.

Olen koko päivän yrittänyt paeta ahdistusta koneelle. Tuossa jonkun aikaa sitten jouduin säätämään musiikia kovemmalle, koska äiti ja isä riitelivät ja huusivat keskenään. Vaikka en halunnut kuulla, mistä he riitelivät, niin silti musiikki ei ollut tarpeeksi kovalla. He riitelivät minun kasvatuksestani.

Kuinka huono lapsi pitää olla, että aiheuttaa noin miljoonannen kerran vanhempiensa välille riidan. Ihan oikeasti. Vittu mä oon paska.

Nyt mulla valuu taas kyyneleet silmistä. Helvetti pysyis siellä.

Kaikista pahinta oli, kun kuulin ja tunsin, kun isä paiskoi jotain. Kuinka mä voin olla niin huono lapsi, että vaikka kuinka yritän olla kiltisti, niin silti aiheutan riidan.

Mä laitoin kaveri2lle snäppiä, mutta ei se sieltä kaukaa pysty oikei tekeen mitään.

Kuulin, että isä meni makkariin mököttämään, mutten siltikään uskaltanut laittaa musiikkia pienemmälle. Jonkun ajan päästä minua huudettiin syömään ja menin varovasti alakertaan.

Siis kaikki siellä oli niin kuin mitään ei olisi sattunut. Niin kuin aina.

Vittu mä haluan viiltää. Ranteet auki, koska en kestä tätä tuskaa enää. Mä vihaan itteeni.