Yksin isossa maailmassa

Mun oli tarkoitu kirjoittaa eilen, mutta sitten mun blogissa olikin käyty 131 kertaa, niin menin siitä niin shokkiin, että unohdin kirjoittaa :DD

Mulla mennyt nyt vähän niin ja näin. Toissa iltana olin ihan varma, että tulen viiltämään ja syvään. Kuitenkin olin sitä mieltä, etten juuri nyt halua piilotella arpia seuraavia kolmea viikkoa, kun ulkona on 30 astetta lämmintä. Sain pidettyä itseni irti terästä, vaikkakin itkien.

Syy viiltelyyn oli, että isä on ihan sekaisin siitä pokemon go:sta ja peli on aiheuttanut perheelleni jo liian monta riitaa. Muutenkin isä oli jättänyt lääkkeet, jotka vähentävät hermostuneisuutta, (ja joiden olemassa olosta en tiennyt) ottamatta. Seuraavana päivänä mulla alko menkat, joten sekin saattaa olla osa syyllinen.

Mun on jotenkin tosi vaikee käsittää, et mä oikeesti alotan lukion parin viikon päästä. Enhän mä nyt voi olla vielä niin vanha, kuin ne jotka menee lukioon ja amikseen. Mä en vaan käsitä.

Muutan ihan oikeesti pois kotoa ainaki suurimmaksi osaksi aikaa. Mulle ihan oikeasti ostettiin omat lakanat, pyyhkeet, ruokailuvälineet, tiskiharjat yms. Mähän oon vielä lapsi. Enhän mä vielä voi muuttaa pois kodista.

Ja mä en ihan oikeasti tiedä ketä sinne kouluun tulee. En yhtään ketään. En tunne sieltä ketään. Mua pelottaa ihan helvetisti.

Oon koko kesän yrittäny olla ajattelematta asiaa, mut nyt se alkaa olla pakollista. Mä en tiedä haluanko. Se koulu ihan oikeasti alkaa, eikä sitä voi muuttaa. Mitä jos mä en tutustu keneenkään? Mitä jos jään ihan ulkopuolelle? Entä jos siellä ei oo hyvä olla? Mitä jos en ookkaan tarpeeks hyvä lukioon? Mitä sitte, jos siellä tulee itsetuhoinen olo? Tai jos mä haluisin itkee? Mä en osaa itkee kenenkään nähden, ja tarvittaessa oon itkemättä, vaikka siltä tuntuis.

Mitä helvettiä mä teen vielä täällä? Olin jotenkin ajatellu, että tuun menemään sinne kallioon, ja nyt oonki menossa tuonne. Toi ei ollu mun unelma paikka, mut se on vittu vaan kolme helvetin tärkeetä vuotta mun elämästä, joten mun on pakko selvii; jos en selvii, nii sitte kuolen.

Onks mun lukijoissa uuteen kouluu meneviä? Onko edes jollain ollut samanlaisia ajatuksia joskus ennen uuden koulun aloittamista? Enhän mä oo ainoo D: