keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Miksi kuolema pelottaa

Arvatkaa millä mä nyt kirjotan? Mun omalla laina Macilla :) Siis mä oon niin onnellinen, että sain tämän läppärin. Mutta tänään mulla on oikeaa asiaakin, joten siirrytäänpä siihen.

Mä en tiedä miten tästä puhun, tästä on jotenkin niin vaikeaa sanoa yhtään mitään.

TÄMÄ POSTAUS SAATTAA OLLA JOLLEKKIN TRIGGEROIVA, JOTEN LOPETA LUKEMINEN, JOS SILTÄ TUNTUU
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Miettikää kuinka pelottavaa on ajatella kuolemaa. Kukaan ei voi olla varma onko sen jälkeen yhtään mitään. Minut on kastettu kristityksi ja jollain tapaa uskonkin. On jotenkin vaikeaa myöntää olevansa uskovainen.

Mutta ei, en tullut puhumaan uskonnosta. Mä tulin puhumaan kuolemasta.

Jos mä nyt tappaisin itseni, olisiko enää mitään? En enää oikeasti voisi vaikuttaa asioihin.  Maailma jatkaisi matkaansa ja hyvin pian minut unohdettaisiin.

Miksi joku sitten haluaa tappaa itsensä? Musta tuntuu pahalta ajatella (No okei nyt mulla on kyynelet silmissä...) että minäkin olen halunnut tappaa itseni. Ja en ole vieläkään ihan täysin varma jaksanko elää. Joillakin kerroilla on ollut todella lähellä, etten ole lähtenyt toteuttamaan pään käskyjä itsemurhasta.

Miettikää oikeasti, jos olisitte tappaneet itsenne silloin, kun teistä ensimmäisen kerran tuntui siltä. Kertokaa minulle kommenteissa, mitä teillä olisi jäänyt kokematta.

Okei, tätä postausta oli paljon ahdistavampaa kirjoittaa kuin uskoin. En uskonut itkeväni näin :(
Ehkä kuitenkin jatkan nyt.

Mua sattuu ajatella, että olen ihan oikeasti sanonut kavereille haluavani tappaa itseni. Mä olin silloin tosissani, mutta nyt sattuu niin helvetisti ajatella, mikä huoli kavereille on tullut. He ansaitsivat niin paljon parempaa. Minulla on muistikuva viime kännäys reissulta, että hoin, että haluan kuolla. Kukaan ei ole kertonut, että noin olisin sanonut, mutta se on niitä harvoja asioita, mitä sieltä muistan.

Tällä hetkellä olen varma, että jos kuolisin nyt, niin perheeni romahtaisi täysin. Tänään pikkusisko 7v sanoi: "Mä tykkään kaikesta musiikista, mistä sääkin." Tiedän olevani ainakin tälle siskolle ihan hirmuisen tärkeä ja se on asia, joka pitää minua elossa. Tänään myös eräs tyttö leiriltä (olin hänen isosensa) Juoksi ulkona kävellessäni kaulaani ja kertoi, että hänelä oli ikävä.

Vaikka välit kaveri1n ja kaveri2n kanssa tulevat hiipumaan, ja ikävä on hirmuinen (tosin viikonloppuna nähdään :)) Tiedän, että molemmille olen tärkeä.

Tällä hetkellä ihmisten välittäminen on tärkeintä minulle. Ja se etten ole yksin. (Vittu taas mä itken)

Yksinolo voi olla mukavaa, mutta minulla, jos olen pidempään kuin yhden yön ilman ihmistä, jonka tiedän välittävän, yksinolo aiheuttaa yksinäisyyden tunteen. Yksinäisyys on asia, mitä pelkään vielläkin enemmän kuin kuolemaa. Se tarkoittaa päässäni lähes varmasti itsemurhaa. Mä en vain osaa nähdä syytä elää itseni vuoksi.

8 kommenttia:

  1. Se on hyvä muistaa vaikeimpina hetkinä, että kuolemasta ei ole enää paluuta. Silloin ei saa koskaan tehdä asioita toisin tai vaikuttaa mihinkään. Silloin ei enää koskaan näe itselle tärkeitä ihmisiä. Silloin aiheuttaa heille tosi paljon tuskaa. Aina on parempi vaihtoehto pysyä elossa, sillä muuten ei saa koskaan uutta mahdollisuutta. Ei ole enää iloa, rakkautta tai mitään muutakaan. Elossa voi aina aloittaa alusta ja tehdä niitä juttuja, mitkä tuottaa iloa. Vaikka se olisi vaikeaa, on parempi yrittää kuin luovuttaa.

    http://turkoosivadelma.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Vaikka tulee ajatuksia, että haluaisi kuolla niin ei ne ajatukset ole ikuisia. Asioilla on aina tapana järjestyä ja elämä voittaa. Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
  3. Samaa sanoisin minäkin, kuin aiemmatkin - elämällä on onneksi aina tapana järjestää asiat jollain tapaa oikeille raiteilleen, kun vaan antaa aikaa itselleen. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  4. Mullekkin kuolema on todella pelottava ja ahdistava ajatus. Olen kaksikin kertaa yrittänyt itseni tappaa, mutta nyt voin sanoa, että onneksi olen epäonnistunut siinä. Muuten en olisi kokenut sitä iloa kun minusta tuli täti ihanalle siskonpojalle, upeat kaverisuhteet olisi jäänyt välistä ja en pysty kuvitellakkaan kuinka pahalta kuolemani olisi omaisista tuntunut. Vieläkin välillä tulee tunne, että voi kun olisin kuollut, mutta onneksi kuitenkin porskutan edelleen hengissä. Pitää aina vain muistaa, että kuolema on lopullinen asia, eikä siitä ole paluuta, niin pelottavalta kuin se kuulostaakin.
    Superisti tsemppiä sulle, ja kaikki tulee vielä paremmaksi ajanmittaan! ♥

    http://bonheurrrrr.blogspot.fi/

    VastaaPoista