Sori, melkein viikko viime kerrasta. Mulla ei vain ole ollut
sellaista oloa, että jaksaisin kirjoittaa blogiin, tai edes käydä bloggerin
sivuilla, joten ei ole paljon tullut kirjoiteltua. Teitä oli sillä aikaa tullut
2 lukijaa taas lisää, kiitos siitä J.
Pitäisi näköjään pitää useammin taukoja blogista :D.
Eilen mun oli tarkoitus kirjoittaa, mutten sitten
jaksanutkaan, eikä mulla nyt ole sellainen olo, että jaksaisin kirjoittaa
siitä, mistä oli tarkoitus eilen kirjoittaa, mutta on mulla silti aihe.
Mitä jos mä en haluakaan nähdä tulevaisuutta. Jos mä en
haluakaan nähdä sitä, kun ihmiset eivät enää välitä toisistaan, vaan tärkein on
kehittyvä teknologia. Miettikää nyt tyyliin huuvereita. Kaikki tehdään
ihmisille liian helpoksi. Ei nyt sillä, että mä olisin jotenkin jälkeen jäänyt
ja tekopyhä koska hei, kyllä minunkin mielestä ne koneet on ihan sairaan
siistejä! Mutta entä sitten kun teknologia vielä kehittyy ja opiskelu hoituu
esimerkiksi jonkun ihmeellisen kypärän avulla silloin kun nukut. Tai kun
robotit alkavat hoitaa kaikki asiat ihmisten puolesta.
Okei nyt karkasi vähän aiheesta :D. Ei mun ollut tarkoitus
ihan tuosta tulla puhumaan vaan ehkä enemmän mun omasta tulevaisuudesta. Mun
tulevaisuushan näyttää tällä hetkellä siltä mitä en todellakaan ollut
suunnitellut. Mä lähden lukioon paikkaan jonne en uskonut meneväni.
Haluatteko kuulla mun suunnitelmista? Okei tiedän, ettei
ketään kiinnosta, kerron silti.
Eli 5-luokalla aloin haaveilla näyttelijän urasta.
Suunnitelmiin kuului, että käyn vielä yläkoulun paikkakunnallani, sen jälkeen
lähden Helsinkiin Kallion lukioon. Kallion lukion jälkeen menen sitten
Teatterikorkeaan ja yritän niin kauan, että pääsen. Välillä itkin sen takia,
että äiti sanoi, että hän ei halua päästää minua sinne, ja että minun pitää
osoittaa käytökselläni, että osaan käyttäytyä. Pelkäsin etten pääsekkään
Kallioon.
Pysyin suunnitelmissani siihen asti, kunnes meillä oli
koulussa tulevien koulujen esittely, että mihin kannattaa hakea 9-luokalla.
Siihen asti olin ihan varma, että olen menossa Kallioon, kunnes vanhempani iskivät
totuuden kasvoille. Meillä ei ole varaa kustantaa mun opiskelua siellä. Voitte
uskoa, mikä stressi siitä syntyi. Mihin mä nyt haen? Ajatuksena oli laittaa
amis seuraavaksi vaihtoehdoksi, mutta koska olin varma Kallioon menemisestä, niin
nyt olin tyhjän päällä, koska isäni ei antanut minun mennä amikseen. Oman
paikkakunnan lukio ei tullut kysymykseenkään.
Lopulta laitoin hakupaperiin 4 eri koulua. Lisäksi hain
yhteen kouluun, joka ei ollut yhteishaun sisäpuolella, ja jonne en siinä’
vaiheessa ainakaan olisi todellakaan halunnut. Laitoin Kallion edelleen
ensimmäiseksi, koska halusin vielä edes yrittää pysyä suunnitelmissani ja
unelmissani, jotka olivat juuri romuttuneet.
En kuitenkaan lähettänyt mitään papereita Kallioon, koska,
no ymmärrätte varmaan, se olisi sattunut ihan helvetisti, jos olisin
hakupapereissa päässyt sinne, mutta en olisi rahan vuoksi päässyt toteuttamaan
unelmiani.
Kun minulle tuli kalliosta vielä koulu aikana puhelu, että ymmärränhän,
että se haku kallioon on tavallaan mitätöity, koska en lähettänyt papereita.
Toisena haussa ollut siis siirtyi ensimmäiseksi, ja se olikin sitten amis.
Se sattui. Tiesin, että nyt viimeistään on mahdotonta
toteuttaa mun unelma loppuun.
Sain tulokset. Pääsin siihen kouluun, mikä ei ollut
yhteishaussa mukana, ja sinne olen nyt sitten menossa. en ole täysin varma
haluanko, mutta se on kuitenkin vain kolme vuotta. Lisäksi pääsin siihen
toisena olleeseen amikseen.
Mä en oo varma, haluanko mä tällaista elämää. Onko tää
nyt varmasti mun elämää? Mikä järki mun
on elää jonkun muun unelmaa, en mä haluu.
Heeeeii, never give up on your dreams!
VastaaPoistaJoskus saattaa elämä potkia päähän ja kun se tapahtuu, se voi potkia ihan helvetin kovaa. Unelmien eteen pitää vaan tehdä duunia ja parasta on kun ne toteutuu sen kaiken ansiosta mitä oot tehny sen eteen että oot saanu sen toteutettua:-)
you can do this!
<3: Jasmin N
Little Things With Jassy
Bloglovin'
Beauty Giveaway
Sä sait mut hymyileen, kiitos ihanasta kommentistasi! :)
Poista