sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Viiltelin



Mun juhannus meni ihan kivasti. Käytiin juhannus aattona Poverparkissa. Se oli tosi kivaa. Viihdyn tosi hyvin huvipuistoissa ja vaan rakastan sitä vauhtia mikä niissä laitteissa tulee. Eilen juhannuskin meni tosi hyvin. Nukuttiin yhteen päivällä, koska edellisenä iltana päästiin kotiin vasta puoli yhden aikaan yöllä ja nukkumaan meno venyi tosi myöhään. Kaikki meni tosi mukavasti.

…Haluutteko kuulla myös ne rehelliset tuntemukset? Ei se mitään kerron silti. Tuolla tavalla mä muille sen ilmaisisin, ja kyllä tuossakin ainakin puolet on totta…

Meidän oli tarkoitus mennä koko perheellä Powerparkkiin juhannus aattona, mutta isä sairastui vatsatautiin ja vaikka se kuulostaakin todella ilkeältä, niin olin iloinen, ettei hän ollut mukana. Yleensä huvipuistoissa isä suuttuu ainakin kerran minulle jollakin matkalla, ja hän on ollut muutenkin nyt sellaisella tuulella, että hän koko ajan haastaa minua.

No oikeastikkin rakastan olla huvipuistoissa, ja nyt kun siellä ei juhannuksen takia ollut jonoja, niin laitteisiin pääsi heti. Ainut huonopuoli oli se, kun silmäni paloivat, koska boosteriin jonottaessa aurinko paistoi puoli tuntia suoraan silmiin, eikä minulla tietenkään ollut aurinkolaseja mukana. Se ei muuten haitannut menoa, muuta kuin ihmiset katsoivat vain vähän pitkään, koska näytin siltä, kuin olisin itkenyt juuri, koska silmäni olivat punaiset ja vetiset…

No eilinen ei ehkä mennytkään sitten niin hyvin. Nukuttiin tosiaan yhteen, ja vaikka jonkun mielestä se voisi kuulostaa kivalta, niin meillä se ei ole sitä. Jos äiti nukkuu yli yhteentoista, niin hän on koko päivän huonolla tuulella, koska ”Hänellä on mennyt jo koko päivä ihan hukkaan”. Lisäksi isä oli tosiaan haastavalla tuulella ja mä taas todella väsynyt.

Iltapalalla isä suuttui kun talloin jonkun tomaattipurkin päälle (se ei mennyt miksikään…), koska hän oli koko päivän yrittänyt keksiä syytä suuttua minulle, joten nyt hän suuttui ihan kunnolla. Hän oli muutenkin ollut koko päivän ”voitko ojentaa sen ja sen minulle, koska en itse voi koskea” tuulella Ja se ärsytti.  Hillitsin kuitenkin itseni, ja annoin huudon mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuitenkin kun katsoin pikku sisarusten ilmeitä, ja näin pelon heissä, niin se miten isä huusi minulle sattui.

Illalla tai no yöllä yhdeltä, kun kävin vessassa ja kaappi oli auki, otin terän käteen ja nyt minulla on ihan ylhäällä käsivarressa monta ”ihanaa” jälkeä. Tavallaan mä en jotenkin osaa yhtään katua, jotenkin se tuntui vaan niin vitun helpottavalta. Ainut vaan, että kaverit suunnittelee, että me mentäis kohta uimaan, mutta en halua kertoa heille, koska tuntuu kuin olisin pettänyt heidät. Mä en tiiä mitä teen, mutten kyllä ainakaan näytä jälkiä heille. AHDISTAA

Mulla olisi postaus idea, mutta en ole varma milloin uskallan kirjoittaa siitä, katsotaan nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti