Tänään koulussa molemmilla kavereilla oli joku ongelma,
mutta kumpikaan ei suostunut kertomaan mikä. Menin suoraa koulusta töihin. Kun
tulin töistä kotiin, niin meidän tien liittymässä oli kaatunut moottoripyörällä
yksi naapuri. Jäin auttamaan häntä. Onneksi ei ollut sattunut mitään;
ainoastaan polvi vuosi verta.
Kun ajoin skootterillani pihaan huomasin tutun auton ja
suoraan sanottuna se pilasi sen hetkisen tunnelman täysin. Sossu työntekijä oli
tullut uuden perhetyöntekijän kanssa käymään.
Kun astuin ovesta sisään niin, kuulen äidin sanovan, että
nyt se sitten yllätti meidät täältä. Ne oli vissiin salaa aikonu järjestää
tapaamisensa, mutta pääsinkin aiemmin töistä, niin suunnitelma epäonnistui.
Ei siinä mitään uusi perhetyöntekijä vaikutti 1000000x
paremmalta kuin hiiri. Se oli mukava ja antoi hyvän ensivaikutelman.
Mutta en ymmärrä, miksi tästä tapaamisesta ei voinut sanoa
minulle. Tai ylipäätään siitä, että isä tietää lastensuojeluilmoituksesta. Mä
oon vittu vaikka kuinka kauan pelännyt, miten se siihen reagoi, mutta sitten se
onkin jo tiennyt vaikka kuinka kauan.
Miksei asioista, jotka liittyy muhun voi kertoa mulle? Ihan
oikeasti. Olen jo 16-vuotias, eikö mulla ala olla oikeus tietää?
Ja ylipäätään miksi vitussa pitää pitää joku helvetin kokous
salaa?
Ahdistus level 9/10 at the moment
Luin jonkun verran blogiasi ja halusin kommentoida sulle, koska samastun suhun monessa asiassa. En itse viiltele, mutta syön. Ahmin ahmin ja ahmin ahdistukseni pois, kunnes mahaan sattuu. Oksentamaan en pysty, joten ruoka jää sisälle -> ylipaino -> vielä paskempi fiilis itsestä ja ahdistus kasvaa. Kirjottelen tästä blogissani, saa köydä kurkkaamassa.
VastaaPoistaMä oon ite kattellu vierestä kun kaks parasta kaveria kärsii masennuksen läpi. Se ei oo mukavaa ja jotenkin koen, että ehkä vähän, edes jonkun verran, ymmärrän miltä susta tuntuu.
Tää on varmaan yhtä tyhjän kanssa, mutta lähetän sulle tuhat halausta. Sä olet ihana ja mahtava ihminen, vaikka mieli väittää ihan toista. Joskus sä tajuat sen ja sitten tulee semmonen hetki, kun huomaat kuinka ihana maailma osaa olla. ♥
En mäkään yleensä oksenna, yleensä vain ahmin. Joskus kumminkin olin oksentamisen kirjeessä, ja sen takia aina välillä, vaikka kuinka olenkin lopettanut löydän itseni oksentamassa. Mutta tsemppiä sullekin! Ja tolla sun kommentilla oli merkitystä, kiitos siitä <3 liityin muuten sun blogiin lukijaksi :)
PoistaOnpa kurjaa, ettei sulle oo kerrottu :(. Kannattaa sanoa, että olisi kiva, jos sinäkin tietäisit näistä asioista. Mutta hei, positiivista on se, että enää ei tarvitse jännittää isän reaktiota!
VastaaPoistahttp://turkoosivadelma.blogspot.fi/
Niin ehkä keskityn nyt niihin positiivisiin asioihin😄 Kiitos kommentistasi :)
Poista