Liian lähellä terää

TRIGGEROITUMISVAARA. LOPETA LUKEMINEN JOS KOET TRIGGEROITUVASI

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Eilen mä en tehnyt postauksen kirjoittamisen lisäksi muuta kuin siivonnut. Mä siivosin koko meidän talon yläkerran. Se oli mun jäljiltä ihan kamalassa kunnossa ja rupesi ärsyttämään, kun olen sotkenut niin pahasti, että neljä huonetta ui minun vaatteissani ja muissa tavaroissani. Ennen porukat olisivat valittaneet asiasta ja pakottaneet minut siivoamaan, mutta nyt he eivät olleet sanoneet mitään.

Siivosin vierashuoneen; se sujui hyvin ja sain sen nopeasti siistiksi, siellä kun oli lähinnä likaisia vaatteita.

Siivosin aulan. Siellä oli lähinnä pikkusisaruksieni tavaroita, mutta lattiat lainehtivat niistä.

Mutta sitten kun siivosin vessan, ei mennytkään ihan niin hyvin. Säilytän välineitä, joilla olen viillellyt vessan kaapissa.

Siivosin vessaa ihan normaalisti. Tyhjensin hyllyjä roskiin ja koriin, johon laitoin säilytettävät, jotta saan pyyhittyä hyllyt ja laitettua esineet siististi paikoilleen.

Pääsin hyllylle, jossa terät ovat. Otin niitä yksi kerrallaan käteen, ja laskin pöydälle, koska en tiennyt, säilytänkö ne vai heitänkö menemään. Yhtäkkiä vastaani tuli kerran käytetty huonosti toiminut terä ja muistot sen kertaisesta ahdistuksesta palasivat mieleeni. Mä rupesin itkeen. Mua ahdisti ihan kauheasti.

Nakkasin terän koriin, jossa on säilytettävät tavarat. Jatkoin hyllyn tyhjennystä kyyneleet silmissä ja löysin terän jolla olen tehnyt suurimman osan jäljistä, ja jota käytin ihan viiltelyn alkuaikoina. Niin ja mitähän mä siinä ahdistuksen keskellä hoksaan terä kädessä; Munhan on pakko kokeilla kannattaako tätä enää säilyttää, onko se jo liian tylsä… No seurauksena pienen pieni viilto nominationin alla. Eli kukaan ei onneksi tule sitä huomaamaan. Siitä tuskin tuli verta, mutta mua vituttaa. En onnistunut. Vittu mä oon paska. Luulis ettei voi olla kovin vaikeata olla vetämättä terää iholla, mutta tämä tyttöpä ei sitäkään osaa olla tekemättä.

Mä siivosin vessan loppuun ja sain laitettua terät takaisin hyllyyn. En mä oo valmis vielä luopumaan niistä. Nyt ne kuitenkin ovat ylähyllyllä, josta en niitä heti ensimmäisenä kaaqpin avattuani näe, joten mun ei ole pakko nähdä niitä vähään aikaan.

Jos mä saisin heitettyä ne pois, niin viiltely olisi ehkä helpompi lopettaa. Toisasalta en ole varma haluanko edes lopettaa viiltelyn kokonaan, koska se pyöri kuitenkin päässäni koko sen kaksi kuukautta, minkä pystyin olemaan viiltämättä. Ja en oo varma jaksanko tätä pahan olon ja ahdistuksen tunnetta, joiden purkamiseen en ole löytänyt muuta keinoa kuin viiltelyn.

Ja lisäksi olen huomannut, kun pahin ahdistus tulee, alan tuntea sellaista poltetta siinä kohdassa, johon yleensä viiltelen. Niin kuin kroppa pyytäisi minua satuttamaan itseäni. Oonko mä ihan sekasin? Mä en halua olla hullu. L