Saatanan säälittävä huomionhakija

 

Mul on nyt jo pitemmän aikaa ollu tosi turha olo.

Oikeastaan sen jälkeen, kun porukat on tienneet mun viiltelystä niiden suhtautuminen muhun muutui täysin. Ehkä joidenkin mielestä parempaan suuntaan, mutta mä kun olen tällainen kaikkeen tyytymätön ihminen,  mun mielstä ei. Silloin mulle huudettiin paljon enemmän ja tämä saattaa kyllä johtua siitä, että murroikäni oli pahimmillaan ja tei kaikkea oikeasti tyhmää, mutta kyllä minulle välillä huudettiin syyttäkin.

Siinä vaiheessa kun tein porukoista lastensuojelu ilmoituksen edelleen mielestäni syystä, porukoitten mulle huutaminen väheni entisestään, ja musta tuntuu, kuin musta ei enää välitettäisi ollenkaan. Porukoita ei kiinnosta, mitä mun elämässä tapahtuu, milloin tuun kotiin kyliltä tai mikään muukaan. Tässä yksi päivä testasin huvikseni, kuinka myöhään pitää olla kylillä, että tulee viestiä, että mun pitää mennä kotiin. No yhdeltätoista tuli, ja kun olin varma, että saisin huudot, niin ei mitään. Äiti vain sanoi, että yhdeksitoista kannattaa tulla kotiin.

Ja tästä en uskonut koskaan valittavani, mutta nykyään ne hommat jotka ennen annettiin mulle, menee nyt pikkuveljelle. Tulee tosi turha olo, kuin kukaan ei tarvitsisi minua mihinkään.

Okei. Nyt tää kuulostaa ihan saatanan säälittävältä huomion hakemiselta. Sitä mä en kyllä tarkoittanut, mutta ehkä mä sit oon sellanen.  Saatanan säälittävä huomionhakija.

Musta on tuntunu tosi ahdistavalta jo jonkun aikaa. Merkitenkö mä oikeasti kellekkään mitään? Eikö mun kannattais vain kuolla. Mä en tiedä jaksanka mä tapella elämää vastaan enää. Eilen join shamppoota, koska halusin vältää myrkkyjen juomisen (Okei nyt kirjoitettuna kuulostaa ihan helvetin typerältä :D) ja viiltelyn.

En tiedä jaksanko tapella tunnetta, mun pitää viiltää, vastaan. Nyt mulla ei ole edes enää mitään syytäkään, koska isostelut on hoidettu. Leiri meni muuten tosi hyvin.

Mua ei enää kiinnosta, mitä muut ajattelee musta, ja se on vaan hyvä juttu, mutta toisaalta se kiinnostaa, mitä ite ajattelen itsestäni.

Okei tää oli ehkä maailman sekavin postaus, mutta oli vaan pakko purkaa ajatuksia johonki. Kiitti jos jaksoit lukee mun avautumisen.