Meillä oli tänään viimeinen oikea päivä koulussa. Meillä oli
kevätjuhla, ja koska olin mukana tanssimassa, vietin siellä sitten koko päivän.
Huomenna pitää vielä käydä hakemassa kirkosta todistukset, mutta sitten peruskoulu
on virallisesti ohi.
Peruskouluun on mahtunut ihan kaikkea. On ollut yksinoloa,
feikkikavereita ja oikeita ystäviä.
Alakoulun olin aika lailla kokonaan yksin. Minulla oli ne ”kaverit”
joiden kanssa pystyi välitunneilla leikkimään, mutta vapaa-ajalla olin yksin.
Tietysti välillä olin jonkun kanssa läheisimmissä väleissä, mutta koko
peruskoulun olin se, jolle opettaja määräsi parin, koska kukaan ei oikeasti
halunnut pariksi.
Yläkoulussa löysin sitten toisilta luokilta aivan ihanat
ystäväni, jotka välittävät oikeasti, eivätkä jauha (ainakaan mun tietääkseen
:´´´D) paskaa selän takana. Heidän kanssaan voin olla oma itseni. Heistä
oikeasti välitän.
On ollut myös parempaa ja huonompaa opettajaa. Joidenkin
kanssa olen tullut hyvin juttuun, toiset taas olivat täysiä paskoja. Yksi
sijainen aloitti kiusaamiseni alakoulussa. Jotkut opettajat, kuten luokanvalvojani
on olleet tukena ja nostaneet minua ylös pohjalta.
ja vaikkei meillä ehkä ollutkaan paras luokka, niin jokainen
luokassamme yläkoulussa oli tärkeä. Sen huomasi, kun yksi sairastui, ettei
luokka ollut enää sama. Onneksi pidimme häneen yhteyttä. Meidän luokassa oli
ihan mahtavia tyyppejä, ja vaikka jotkut heidän teot satuttivatkin, ja tuntui,
etteivät he välitä, jäävät he silti mieleeni tärkeänä osana tätä elämän
vaihetta.
Jotenkin uskomatonta, että peruskoulu on loppu. Sitä on
jatkunut niin pitkään :D
Eikö se ollut niin, että kun yksi vaihe loppuu, niin toinen
alkaa? Ehkä tämä elämä näyttää vielä jossain vaiheessa olevansa elettävä J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti