Vitun liikunta!

 

Menin tänään kouluun niin hyvällä tuulella kuin vain voi. Pyöräilin yhdessä nuoremman siskoni kanssa. Nautin ilmasta. Eka tunti oli ihan ok.

Mutta sitten tuli liikuntatunti. Kamalin koskaan. Meillä oli sählyä, jossa en ole kovin hyvä. Ensin piti mennä pareittain, ja koska minulla ei ole liikuntaryhmässä yhtään kaveria, niin opettaja laittoi minut tyypin, joka inhoaa ja on ainakin ennen kiusannut minua, pariksi. Ei ollut vielä kovin paha.

Sitten me ruvettiin pelaamaan. Meidät jaettiin kolmen hengen porukoihin. Ne joiden kanssa olin, ovat lestoja, joiden kanssa en tule kovin hyvin toimeen. Mulle ei syötetty kertaakaan. Ei koko vitun pelin aikana. Ei sillä, että olisin hyvä, mutta sen seurauksena tunsin itseni näkymättömäksi esteeksi, ja kun me aina välillä vaihdettiin toisten kolmen hengen porukan kanssa, niin ei ollut itku lähellä.

Tämä homma pilasi koko päiväni. Heti liikunta tunnin jälkeen oli LV. Mua vaan vitutti saatanasti. Matikka siihen heti perään. Sen jälkeen syömään. En ole vähään aikaan ollut noin ahdistunut vähään aikaan. Kun pääsimme syömästä, menin vessaan. Taisin käydä vessassa itse asiassa jo matikantunnilla. Menin raapimaan käsiäni auki, ja onnistuin saamaan verta näkyviin. Vähemmän kuin koskaan. Jossain välissä ruoka välituntia, kävin koputtamassa kuraattorin oveen, ja yhtään pitempään mua seuranneet tietää kuin paljo mä vihaan sitä ämmää. Se ei ollut huoneessaan. Kävin hakemassa särkylääkkeen.  Mu ahdisti niin, etten meinannut kestää.

Kotitaloutta. En ollut enää aivan varma mistä ahdistus johtui, mutta se oli tullut jäädäkseen. Kuin paljon voi ihmisen pölliä laatikosta se terävin veitsi ja mennä vessaan ja viillellä ranteet ihan auki. Kotitaloustuntien jälkeen, kavereillani loppui koulu, mutta minulla jatkui. Yksin jäätyäni ei ollut taaskaan kaukana, etten ruvennut itkemään.

Koulun jälkeen salille. Kaveri ihmettelee, mikä mulla on. En kerro kuin vasta salin jälkeen, että minua ahdistaa ihan saatanasti, eikä mitään hajua miksi.

Näytelmäkerhoon, jonka jälkeen kotiin ja kirjoittamaan tätä.

Tällä hetkellä ihan oikeasti pelkään itseäni. Musta tuntuu et joko en ole huomenna elossa (joka ei muuten oo vaihtoehto) tai sitten mul on niin syviä jälkiä käsissä, että en tiedä mitä nistä seuraa. Toivottavasti ei kumpaakaan. Mulla on huomenna psykologi aamulla ja sekin pelottaa vitusti. Sen jälkeen ahdistaa aina enemmän kuin ennen ja tällä hetkellä en selviä edes tästä, joten katsotaan miten voin muka selvitä huomisesta.