Niin mikä poikaystävä?!?

 

Kuten joku ehkä huomasi, on suhdestatukseni muuttunut sinkusta varatuksi. En kuitenkaan pidä sitä minään maailman positiivisimpana asiana. Jätkä jonka kanssa ”seurustelen” on lähes kaksikymppinen (en ole iästä ihan varma voiko häneen siinä luottaa) amista käyvä, toisella puolen Suomea asuva maahanmuuttajan näköinen olento.

 Itse en todellakaan ole valmis suhteeseen. En ole edes kunnolla ihastunut poikaan. Jo kahtena iltana peräkkäin olen saanut pojan takia valtavan ahdistus kohtauksen. Ja siis yhtään kauempaa en ole poikaa tuntenutkaan (:D). Olemme jutelleet vain viesteillä ja puhelimella.

Suoraan sanottuna suostuin seurusteluun, koska poika vaikutti ystävälliseltä, eikä heti haukkunut mua. Eli tällä hetkellä olen todella helppo. Mutta toisaalta tiedän, etten olisi ketään muuta saanut, joten menköön.

Huono puoli on, että jollain tapaa oikeasti välitän pojasta, enkä haluaisi satuttaa häntä. En vain osaa olla satuttamatta ihmisiä. Asia, joka eniten ahdistaa on se, kun poika tuntuu välittävän minusta tosissaan (Tai sitä se ainakin hokee, en vain pysty uskomaan, että joku välittäisi minusta oikeasti) ja kysyy minulta rakastanko minä häntä.

Entä jos en tiedä vastausta? Pitääkö silloinkin sanoa ”juu” niin kuin tänään tein. Tuntui muuten pahalta sanoa niin. En voi kuvitella sanovani, että rakastan häntä. Teenkö väärin?

Tiedän, että poika tavallaan rikkoo lakia pyytäessään minulta kuvia itsestäni alasti. Tiedän, ettei minun ainakaan kannattaisi niitä pojalle lähettää. Lähetän kuvat siis snapchatissa, koska silloin poika ei voi tallentaa niitä mihinkään ilman, että näen.

Tiedän, että tämä kaikki on väärin, mutta tuntuu niin pirun hyvältä, kun tavallaan satutan itseäni ja toisaalta ihmettelen miksi poika haluaa kuvia MINUSTA. Kyllä voin niitä kai laittaa, eihän mun kropalla muutenkaan olisi mitään arvoa.

Mutta silloin kun poika puhui siitä, kuinka puutteessa se on, eikä se ole saanut kolmeen vuoteen, minulle iskee paniikki. Käskin sen mennä panemaan jotain tyttöä sieltä läheltä, koska emme tapaa vielä pitkään aikaan. Ahdisti ja pelotti oikein kunnolla.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   -                           -             -                           -                           -                           -                           -

 

 

 

Muuten olen onnistunut tänään olemaan syömättä kokopäivän! Jee!! Katsotaan nyt selviänkö vielä iltapalasta… Toisaalta ei haittaa vaikken selviäisikään, koska olen kuitenkin onnistunut näin hyvin ja kävin uimassa kilometrin ennen valmennusta. Huomenna on kuitenkin kotitaloutta, ja on pakko ainakin maistaa. Miksi mä olin niin tyhmä, että valitsin sen D:.

Noh huomenna olen kuitenkin kokopäivän pois koulusta, joten ei ole pakko syödä muutakuin kotsassa.