Violetit hiukset, onko se nyt niin kamalaa?

 

Värjäsin hiukset viime viikolla violeteiksi. En näe sitä edes kovin erikoisena asiana, tosi monella on shokkivärjätyt hiukset. Tai ainakin oli, ne alkaa olla vähän ohi :D

Ihmisten suhtautuminen minuun on muuttunut täysin. Yleensä kukaan ei huomannut mua kadulla, mutta nyt ainakin pienempien lasten päät kääntyvät. Ja mummojen. Ja varsinkin mummojen, se ei toisaalta haittaa yhtään. Välillä jopa nautin kun ihmiset katsovat pitkään, mutta välillä se on häiritsevää.

Ihmiset on aina pitäneet mua sellaisena kilttinä tyttönä, ja ainakin musta tuntuu, että ne on ajatelleet etten oikein uskalla mitään.  Tämä olikin aika monelle ihmiselle suuri järkytys. Tällä kertaa äiti oli parhaiten reagoiva. Sen mielestä nämä jopa sopivat mulle. Isä ei sanonut mitään, joka tarkoittaa, ettei hän ainakaan ihastunut :D

Koulussa parhaat kaverit tykkäsivät, luokkalaisilta en saanut mitään kommenttia ja opettajat vain katsoivat van vähän pitempään. Ihmiset joita en tunne katsoivat muutaman kerran ja se siitä. Olen ihan tyytyväinen ihmisten reagointiin.

Ainut, jolta olen saanut suoraan kielteistä palautetta, on vanhempi pikkusiskoni. Ja sieltä sitä onkin tullut oikein kunnolla. Lähes joka kerta, kun siskoni kävelee kotona, tai jossain vastaan hän sanoo minulle, että olen ruma. Tätä on jatkunut siitä asti, kun värjäsin blondiksi n. kuukausi sitten. Hänellä on tapana sanoa minua rumaksi jos olen meikannut vähän tavallista enemmän, tai jos minussa on jotain tavallisesta poikkeavaa.

Vaikka hän onkin vasta 9-vuotias pikkutyttö ja tiedän, että hän lähinnä ihailee minua, olen alkanut uskoa palautteeseen joka kerta enemmän. Olin saanut itsetuntoni jo aika korkealle, mutta nyt se on alempana kuin koskaan. Suoraan sanottuna en ole pitänyt kroppaani näin rumana. Mähän olen suoraan sanottuna ällöttävä! Tuntuu kuin asuisin pahimman mahdollisen kiusaajan kanssa samassa talossa.

Mutta eihän minun pitäisi ottaa tosissaan kun 9-v sanoo minua rumaksi. Kyllä mun pitäis osata jo suodattaa kuulemaani. Mutta entä sitten kun sitä on kuunnellut jo yli kuukauden. Eikä ennen sitä mun itsetunto ollut mikään paras. Enhän mä silloinkaan muutakuin vihannut kroppaani..

 

Mutta jatketaan hiuksista. Tuntuu kuin minun pitäisi todistaa jokaiselle vastaantulevalle vanhemmalle ihmiselle, etten ole paha ihminen. Toisaalta nautin kun saan rikkoa ihmisten ennakkoluuloja.

 Ja en muuten ole värjäämässä näit pois kenenkään muun kuin itseni takia. Eihän se lopulta vaikuta mun ulkonäköön niin paljon, etten olis yhtään kauniimpi muillakaan hiuksilla. Parempi tyytyväinen, mut ruma, kuin ei tyytyväinen ja ruma.