Vaikee elämä

Ehkä jaksan nyt kumminkin kirjoittaa, vaikka ei kyllä yhtään huvittaisi, koska aihe löytyisi. J

Eli olen onnistunut tässä parin viikon sisällä pilaamaan kaikki läheiset ihmissuhteeni. Blogin osoitettakin muutin pariksi päiväksi, koska haluaisin, ettei kaverini käy lukemassa tätä.

Oikeastaan kaikki lähtee liikkeelle toissaviikon perjantaista. Kaverini tuli valittamaan minulle mustasukkaisuudestaan toista kaveria kohtaan. Se meni osittain jo niin pitkälle, että aloin miettimään, pitäisikö minun kertoa tälle toiselle.

Viikkoa myöhemmin olimme tämän toisen kaverin kanssa laskettelemassa. Minulla oli kokoajan sellainen olo, että mun on pakko kertoa. Lopulta mä kerroin sille. Myöhemmin laitoin kaverille viestiä, et olen kertonut tälle toiselle.

Illalla mentiin tämän toisen kaverin kanssa kylille juttelemaan. Kaikki meni muuten ihan hyvin, paitsi kotimatkalla kun en enää nähnyt kaveria rupesin itkemään. Tiesin että olin pettänyt jonkun luottamuksen ja se joku oli minulle vihainen. En voinut viillellä koska sunnuntaina oli oltava serkun rippijuhlissa lyhythihaisessa.

Maanantaina en päässyt kouluun. Minulla oli kuumetta ja en meinannut päästä sängystä ylös. Kaveri oli juossut toista kaveria pakoon ja muutenkin koulu oli mennyt ihan huonosti sinä päivänä toisella kaverilla ja hän oli sen verran ahdistunut tilanteesta, että pyysi lupaa päästä meille muutamaksi tunniksi. Hän kävi meillä ja meni viimeiseksi tunniksi takaisin kouluun.

Seuraavanakin päivänä minulla oli kuumetta, mutta menin silti kouluun, koska halusin sopia kaverini kanssa. No hänpä juoksi minuakin karkuun (tätä en edes ihmetellyt) ja tuntui pahalta. Kun pääsin kotiin kirjoitin kaverille pitkän viestin, ja näimme kaverin kanssa ja saimme sovittua meidän osalta asiat.

Sovimme myös, että jos saan tämän toisen tulemaan seuraavana päivänä puhumaan hänelle, niin hän ei juokse karkuun. Tää toinen ei kuitenkaan suostunut vaan sanoi, että se on yrittänyt ihan tarpeeksi, että nyt on tämän, joka oli juossut karkuun, vuoro tulla puhumaan. Toisaalta ei tämä toinen ollut tehnyt yhtään mitään, joten ymmärrän häntä ihan hyvin.

Tuntu et lähtee järki lähtee. En olisi yhtään jaksanut riidellä kenenkään kanssa joten sanoin vain, että siten tämä on sen oma valinta. tästä kaveri suuttui minulle.

Ei yhtään huvittanut valita, kumman kaveri mä en ole. Mä haluun molemmat. Olin sit tahallisesti yksin loppupäivän eilen ja tänään en mennyt kouluun.

Illalla ne tuli sossusta käymään ja siitä mun lastensuojeluilmotuksesta ei ollut mitään iloa…

Onko täs elämäs oikeesti enää mitään järkeä?