Painajainen

Viimeyönä näin ihan kauheata unta.

Meidän perhe oli huvipuistossa ja kävin mun pikkusiskon kanssa laitteissa. Kokoajan mulla oli tunne, et pitää soittaa kavereille. Mutta en halunnut. En soittanut. Jotenkin ilmestyimme kotiin ja yhtäkkiä tuli kauhean kylmä. Menin valittamaan äidille, että minulla on kylmä, kunnes maa alkoi täristä. Menin maahan makaamaan ja kokoajan oli tunne, että pitää soittaa kavereille. En vain halunnut. Aloin itkeä, että nyt tulee maailmaloppu. Yhtäkkiä ilmanpaine kasvoi niin paljon, että hengittämisestä tuli todella vaikeaa ja tuntui kuin pää räjähtäisi. Sanoin äidille itkien, että minähän sanoin, että maailmanloppu tulee tänään ja äiti vastasi vain jotain, että ei se voi tänään tulla.

Tajusin, että tämän on pakko olla unta ja heräsin itkien ja vaikeasti hengittäen ja musta tuntui niin kuin mun ympärillä olisi monta ihmistä. Mikä pahinta tuntui edelleen, että ilmanpaine on valtavan suuri ja, että mun pää räjähtää.

Tärisin sängyssä jonkun puoli tuntia, kunnes uskalsin katsoa kelloa. Kello oli jotain puoli neljä yöllä, joten minun pitäisi nukkua vielä.

Minulla oli kokoajan tunne, että huoneessa on joku muukin. Ei ollut. Kaikki muut nukkuivat. Puolen tunnin päästä päätin, että yritän vielä nukkua.

Sama uni ei onneksi enää jatkunut, mutta tunne, että pää räjähtää, loppui vasta aamulla, kun nousin sängystä seisomaan.

Olin aamun ihan tokkurassa, koska mietin ja pelkäsin unta. Minulla ei ole mitään hajua, miten pystyn nukkumaan seuraavana yönä, mutta katsotaan. Toivottavasti en näe tuota unta enää koskaan.