Mulla on semmonen, että mä luotan ihmisiin ihan liian helposti.
Oikeastaan jos tapaan ihmisen niin alan aikalailla automaattisesti luottamaan. Se on sekä hyvä, että huono asia.
Mulla oli kauan sitten riitaa mun yhden tärkeän ystävän kanssa. Olin jo unohtanut asian, mutta yhtäkkiä kaverini kertoi, ettei tämän takia pysty enää ikinä luottamaan minuun. Se sattui ihan järjettömästi. Varsinkin, koska luotin ystävääni ihan täysin. Olin kertonut hänelle kaikki tärkeimmätkin jutut ja yhtäkkiä hän vain ilmoittaa, ettei pysty luottamaan.
Se muutti ihan kaikkea. Liikumme edelleen samassa porukassa, mutta hänestä aistii, että hän vihaa minua. Vaikka olenkin yrittää kovettaa itseäni, niin silti sattuu. Hän oli niin tärkeä.
Sitten taas koska hän vihaa minua niin pelkään kokoajan että hän saa puhuttua muutkin kaverini puolelleen ja lennän pois porukasta. Vaikka kuinka kaverini sanovat että minua ei heitetä pois ja että olen tärkeä, niin en voi uskoa, koska kaverin pettäessä luottamukseni, myös muita kohtaan luottamukseni pieneni. Luotan kyllä kavereihini, mutten siihen, että luottamuksen pettäjä ei puhu paskaa kavereilleni seläntakana ja näin saa kavereitanikin vihaamaan minua.
Tähänkin saattaisi auttaa jos osaisin itkeä tai purkaa tunteita edes jotenkin (muutenkin kuin viiltelemällä). Nyt lähiaikoina se on ollut kirjoittaminen (joko tänne, tai biisejä) tai kaverin kanssa juttelu.
Miks kaiken pitää olla näin vaikeeta? Miksei kaikki vois olla aina vaan hyvin, eikä mitään pahaa tapahtuis?
Mua kiinnostais mitä ihmiset yleensä tekee ku niil on paha olla nii kertokaa mulle. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti