Tuntuu et mun pää hajoaa käsiin. Mun pitäis olla hyvä. Mun pitäis osata ja olla melkein aikuinen. Eihän siihen ole enää kuin vähän alle puoli vuotta kun olen täysi-ikäinen. Pitäisi käyttäytyä. Tietää asioista. Pärjätä elämässä. Mitä jos en osaa? Miten kaikki muut osaa?
Ilmoittauduin kevään yo-kirjotuksiin. Voin sanoa, että mua jännittää jo nyt aivan liikaa. Mitä jos se ei menekkään läpi ja olen vain nolo ja tyhmä? Mitä jos oli virhe ylipäätään tulla lukioon?
Haluaisin olla peter pan ja olla kasvamatta aikuiseksi. Yo-kirjoituksissa pelottaa kaikkein eniten se, että oon aina pitäny niitä semmosena aikuisten juttuna, jota mun ei tarvitse ollenkaan miettiä. Ei tarvitse murehtia asioita jotka ei liity mun elämän vaiheeseen ollenkaan. Ja yhtäkkiä ne liittyykin.
Miten osaan koskaan lukea niihin tarpeeksi, että läpäisen kokeet? Ja mitä ylipäätään saavutan sillä, että saan kokeet läpi. Lukion ylioppilastutkinnon ja porukoiden tyytyväisyyden joo, mutta onko sillä väliä? Onko yhtään millään väliä? Miten voin olla kiinnostunut ylioppilaskokeista kun tuntuu, etten jaksa olla kiinnostunut elämästäkään? Onko tää nyt aivan liian iso asia mulle suoritettavaks vai romahdanko tän takia vaan pahemmin? Onko musta yhtään mihinkään?
Meillä alkoi tänään koeviikko. Mulla on vasta huomenna ensimmäinen koe ja olen tänään koittanut lukea. Vaikka luinkin kirjan läpi ja ymmärsin asian, niin silti tuntuu, etten tehnyt tarpeeksi. Pitäisi olla parempi. Ei voi riittää, että yritän parhaani, kun pitäisi olla vielä parempi. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin eilen lukenut jo aloitetun kirjan loppuun ja tänään koko kirjan vielä uudestaan läpi, mutta olin väsynyt ja en jaksanut. Olisin voinut yrittää kovempaa. Mutta en jaksanut. Ihan tuntuu kuin olisin riittämätön. En koskaan saa aikaiseksi tarpeeksi. Niin hyvin, että olisin tyytyväinen.
Olenko koskaan riittävä? Riitänkö edes itselleni, vaikken muille riittäisikään? Voisin saada aikaan niin paljon enemmän. Miksen saa. Miksen osaa. Miksi miksi miksi. Vittu.
Jos aikuisuus tarkoittaa tätä, onko järkeä edes elää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti