Kirje isälle

Hei!

Miksi sä vihaat mua? Miks sä aina välillä esität välittäväs musta? Mitä on tapahtunut, ettet enää olekkaan kiinnostunut mun asioista?

Nyt on isänpäivä. Tai siis sillon ku tää postaus tulee julkisuuteen on. Mua pelottaa. Sun viime synttärit oli niin hirveet, että pelkään, että tuotetaan sulle taas pettymys. Sulle kivan tekeminen ei vaan oo kovin helppoa.

Sun syntymäpäivillä leivoin sulle kakun. Hain mopolla pitsat pitseeriasta, josta sä et tykänny. Vaikka sä et arvostanut sitä, niin haluaisin silti, et ymmärrät, että oot meille tärkeä.

Vaikka ne idiootit tekeekin susta kokoajan lasuja, mun takia, niin se ei tarkoita, et sun pitäis lähtee. Anteeks. Anteeks ihan oikeesti. Oon iha huono lapsi. Mua sattuu niin paljon se kuinka vihaat mua. Mutta silti ymmärrän sen vihan. Mä aiheutan sulle ongelmia. Mun takia jotkut vitun idiootit aikoo taas tehä susta lasun. Anteeks. Mä en halua, et ne tekee sen. Mä haluan, että kaikki on hyvin. Haluan olla hyvä lapsi, joka noudattaa odotuksia, saa hyviä numeroita kokeista ja olla muutenkin ongelmaton lapsi.

Mut jostain syystä mä en osaa. Mä haluaisin tykätä vain pojista. Haluaisin, että osaan sitä matikkaa, joka aiheuttaa mulle paniikkikohtauksia kun sä neuvot sitä mulle ja tympäännyt kun en opi. Haluaisin osata sitä niin hyvin, että voisit olla edes siinä asiassa musta ylpeä.

Muistatko kun piirsin joskus ehkä 5-vuotiaana kuvan, jossa me ollaan yhdessä tupakalla? Mä ajattelin, että oot ylpeä musta koska säkin teet niin ja koska sä oot mun isä niin et voi olla missään väärässä. Halusin tulla ihan samanlaiseks ja ihailin sua niin paljon. Mut sä suutuit mulle silleen pienesti. Suutuit ja tajusin, ettei tupakointi ole hyvä asia. Päätin, etten koskaan tupakoi, koska sun mielestä se oli paha asia. Arvaa mitä? Tulin tupakalta just ennen ku aloin kirjottaan tätä tekstii. En mä polta paljoakaan. Mul on mennyt puolet topasta puolessa vuodessa ja käyn röökillä vain silloin kun ahdistaa. Muistatko sen nopeen päihde valistuksen, jonka teit mulle sillonku olin ehkä seiskalla? Kysyit, ettenhän mä polta tai juo ja sanoin, etten koskaan aio. Sit kysyit viel huumeist. Siihenkin olin silleen. Huumeisiin en ookkaan koskenut mut muuten oon pettänyt sun lupauksen. Anteeks.

Tai muistatko kun joskus mentiin yhdessä autokauppaan. Katottiin autoja ja sä näytit mulle sun mielestä hienoimpia autoja. Mä tykkäsin enemmän isommista autoista. Kysyit aina, mikä on hienoin auto, niin etsin aina kaikkein isoimman auton. En muista oliko ne oikeasti mielestäni hienoimpia, mutta muistan sen, kun pelkäsin että ostat sellaisen pienen auton, jonka kyytiin kaikki eivät mahdu. Ajattelin, että minä olen se, joka ei mahdu kyytiin kun kaikki muut lähtevät jonnekin. Halusin olla mukana. Halusin, että välität. Pelkäsin, että et halua minun mahtuvan mukaan.

Mä ihan oikeasti haluaisin tietää miks vihaat mua. Sä oot mulle niin tärkeä ja koitan tehdä sun olon hyväks aina sillonku mun omat voimavarat riittää siihen. Ne tosin on ihan älyttömän vähissä. Tiedän, et niin on sullakin. Anteeks ku mä en jaksa. Mä oon sentään elossa vielä. Vaikka tuskin se sua kiinnostaa. Parhaani mukaan koitan kuitenkin näytellä kuin asiat olisivat hyvin, juuri niinkuin oot ohjeistanut mua.

Toivon, että vielä joskus tulevaisuudessa voin tehdä sut ylpeeks musta. Tai et sun elämäs on edes vähän helpompaa kuin tällä hetkellä mun täysikäistyttyä. Anteeksi, etten ole oikeanlainen.