Mulla on epätodellinen olo. Mitä jos tää kaiki onkin vain kuviteltua, eikä ollenkaan todellista. Jos mua ei edes olekkaan olemassa. Oon varmaan muutamaankin kertaan nyt maininnut täällä siitä lasusta, joka musta tässä vastikää tehtiin. Noh eilen käytiin äidin kanssa kuuntelemassa perusteet siihen. Ei siin mitään, siihen oli vain kirjattu sellaisia asioita, joista en olisi halunnut äidin saavan tietää. Siellä oli kaiken maailman kuolema ajatuksista sun muista, mitä minulla ei enää edes aivan hirveästi dinon myötä ole.
Niiin dino. En tiedä kiinnostaako ketään, mutta ömn, meillä ehkä on jotain. Dino on kiva. Tykkään dinosta. Ja se tykkää musta. En oikein tiedä, mitä dinosta pitäisi ajatella, mutta tykkään siitä ihan hirveästi. Eilen kun se yhtäkkiä hiljeni kuudeksi tunniksi, en voinut keskittyä yhtään mihinkään. Dino vain pyörii aina vain mielessä. Dino on kiva. Dinon kanssa kaikki on paremmin.
Muuten mulla menee ihan hyvin. Meille tulee uusi marsu vanillalle kaveriksi kun edellinen kuoli jo aikoja sitten ja sitä ollaan kotona hypetetty, mutta muuten elän ihan tavallista koeviikon jälkeistä ja uuden jakson alkamisaikaa. Ainoo poikkeus mikä mun elämäs on tulossa on se marsu. Ja Dinon kanssa tapahtuu asioita kokoajan.
Tää on vähän turha postaus nyt, mutta halusin kirjoittaa tänne väliinkin jotain, koska valmistelen parhaillaan postausta viiltelystä. Sen vuoksi kun olen nyt joulukuun alussa ollut tasan vuoden viiltelemättä. Tiedätteks, mä oon ihan oikeesti aika ylpee itestäni. Olkaa tekin hyvii ja pääskää eroon pahoista tavoistanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti