Tuntuu et täl hetkellä selviäisin ihan mistä vaan jos joku vaan tulis ja olis mun lähellä. Niinku kuinka järkyttävä halipula ihmisellä edes voi olla. Ei se ainakaa tästä pahemmaks voi mennä.
Elämä heittelee mua nyt niin puolelta toiselle, että tarvisin vaan jonkun. Jonkun joka kertois, että kaikki on hyvin ja ei ole mitään hätää. Ärsyttää olla näin riippuvainen muista ihmisistä. Mut toisaalta oon mä selvinny jo aika hyvin yksinki. Ja pakko selvitä jatkossaki, koska ei mulla oo semmosta ihmistä. Ei mulla oikein ole sellaista läheisempää ihmistä juuri nyt elämässä. Ei ole edes sellaista ihmistä, joka jaksaisi kuunnella kuin paha olo mulla on. Eikä mulla ole paha olla enää oikeastikaan usein. Todella harvoin verrattuna vaikkapa puoli vuotta taakse päin.
Löysin demistä eilen ihmisen, joka vaikutti todella ihanalta, mutta ei. Jos meillä jotain juttua olikin, niin se kesti vain eilisen. Eli meillä ei ollut juttua.
Ahdistaa. Mutta olen ylpeä itsestäni. Varmaan ensimmäistä kertaa vuosiin, mutta oon oikeesti ylpeä itsestäni. Ahdistus josta kirjoitin edelliseen postaukseen meni ohi. Enkä oikeasti tehnyt edes mitään typerää. Vitsit mä olin oikeasti hyvä. Kerrankin selvisin yksin. Kyl mä jatkossaki sit selviin. Mun on pakko. Mut mä pystyn. Ihan varmasti mä pystyn.
Silti haluasin tähän jonkun, joka halaa. Haleista tulee aina parempi olo, mut niitä saa tosi harvoin. Oispa joku joka paijais ja kestäis mua.
Vaikkei sun blogissa aiheet aina kovin positiivisia olekaan, niin tykkään tosi paljon sun tyylistä kirjoittaa! Tsemppiä jatkoon ja sen positiivisuuden etsintään! :)
VastaaPoistaErika/Paluumuuttajan päähänpistot
Kiitos🙈💕
PoistaKyllä se joku vielä löytyy, tsemppiä! Pidä vaan huoli ettet päädy kenen tahansa kainaloon, vaan semmosen, joka oikeesti tuntuu oikealta :)
VastaaPoistaJoo välillä tuntuu että valikoin liikaakin kun ei kerta ketään löydy😂 Mutta joo kiiitoos❤️
Poista