Miten luopua tärkeästä ihmisestä?

Koitan hakea inspiraatiota tähän postaukseen kismetistä, tupakista, leikkipuistosta ja musiikista. Eli toisin sanoen pyöräilin kauppaan koiran kanssa ostamaan kismetin, sitä ennen olin pöllinyt isän jo poltetun tupakan jossa oli yli puolet jäljellä. Pyöräilin leikkipuistoon, josta on tullut niin huono nykyään, etteivät lapset täällä viihdy. Ihmekkään kun laitteita on viety pois ja jäljelle on jäänyt ainoastaan liukumäki.

Musiikit soimaan ja sidoin koiran kiinni ainoaan leluun mitä pihalla oli huomattuani, että se kerkesi jo karata lähimpään ojaan. Aloin kirjoittamaan. Minulla on tässä parin päivän ajan ollut kriisi siitä, että olen menettämässä kaverin. En muista kumpi numeroista on kumman, mutta puhumme siitä, jonka olen tuntenut hoitopaikasta lähtien. 

Häntä ei ilmeisesti enää kiinnosta, enkä jaksa kokoajan hössöttää kaverisuhteen ylläpitämiseksi. Silti se sattuu aivan perkeleesti.

Valitsin paikan, jossa kirjoitan tätä tarkasti, koska jo tässä vaiheesssa silmät vuotaa. Tiesin, että niin tulee käymään, olenhan itkenyt asiaa viimeisenä kolmena iltana.

Ihmettelin asiaa muille joiden kanssa olin samassa yläkoulussa kavereita ja he olivat sillain, että minun pitäisi puhua tälle henkilölle. En jaksa enää. Ihan oikeasti tästä ystävyydestä alkaa olla enemmn harmia kuin hyötyä. Silti en uskaltaisi päästää irti. Pelottaa, että muutkin yläkoulukaverit lähtee samalla. Mitä teen jos niin käy? Eihän mulla ole enää ketään pidempi aikaista ystävää, joka olisi oikeasti tärkeä. UUdesta koulusta tulleet ovat tärkeitä myös, mutta silti ei niihin ole syntynyt samanlaista sidetta. Kuinka yksin ihminen onkaan tässä suuressa maailmassa.

En ole varma, mitä minun ja kaverin välillä tapahtui. Yhtäkkiä emme laittaneet enää muuta viestiä kuin huomenta ja öitä. Sekin vain, ettei streakki snäpissä katkea. 

Kysyin yhdeltä näistä uusista ystävistä, mitä lukiosta on tarttunut mukaan, mitä minun pitäisi tehdä. Tämä henkilö on uusi blogissa, mutta hän on ainakin sen veroinen, että ansaitsee nimimerkin, joten olkoon hän k.

K osaa yleensä auttaa tämän kaltaisissa asioissa ja hän vastasi kysymykseeni siten, että oloni parani heti. Haluan jakaa vastauksen teidän kanssa, koska se oli yksinkertaisesti niin hyvä, että siitä saattaa olla apua jollekkin muullekkin.

”Aattele jos se ihminen ois tarkotettu olemaan siun kaveri, nii se on ja pysyy kaverina. Jos te etäännytte nyt, niin se ei välttämättä ole lopullista, se saattaa hyvinki tulla takaisin sun luo. Jos se menee, anna sen mennä vaan, älä välitä siitä, vaan anna ajan kulua ja keskity niihin muistoihin jotka on olleet kivoja ja mukavia. Jos se mennee, nii kyllä se tullee takasi, ku se toivottavasti tajuaa miten mahtavia muistoja teillä on. Ihmiset tulee ja menee ja siihen pitää vain oppia. EI saa jäädä roikkumaan ihmisiin, ku pitää löytää se oma onni elämästä. Sie et elä ketään muuta ku ittees varten tässä maailmassa.”

Ainut asia, mikä pelottaa on, että, jos kaveri ei muistakkaan niitä hyviä muistoja. Tuntuu kuin se olisi unohtanut minut kokonaan. Mitähän tästäkin kesästä tulee.