Miksi mä oon näin helvetin paska ihminen

JÄLLEEN KERRAN TRIGGEROIVAA TEKSTIÄ, ÄLÄ LUE, JOS TRIGGEROIDUT HELPOSTI

 

Miksen mä osaa olla olematta itsetuhoinen? En tiedä lasketteko oksentamista itsetuhoisuudeksi. Minä lasken, koska se satuttaa henkisesti niin vitusti, kun tajuaa, mitä on mennyt tekemään.

Ehkä se kumminkin kuuluu enemmän sinne syömisvammailuihin, mutta minusta tuntuu, että käytän oksentamista samaan tarkoitukseen, kuin viiltelyä; pahan olon ja ahdistuksen helpottamiseen.

Maanantaina mulla oli mennyt päivä ihan ok. Lähdin käyttämään koiraa iltalenkillä pienen ahdistuksen kanssa. Sieltä tulee samaan suuntaan toinen koira, joten päätän, että poikkean metsään (paikkaan jossa aina oksennan), jottei koirat vedä. Kävelen polkua ja kierrän järven. Kuten jo viimeksi kerroin, minun teki mieli jäädä järveen nukkumaan.

Seuraavana päivänä söin ihan hirveästi. Mua ahdisti mun omat ajatukset ja se, että oikeasti halusin kuolla. Lähdin jälleen käyttämään koiraa. Tällä kertaa laitoin hiukset kiinni ja menin vain muutaman kymmenen metrin matkan polkua koiran kanssa, päästin koiran karkuun ja työnsin sormet kurkkuun. Mua ahdisti ihan saatanasti se, mitä tein sillä hetkellä, kun olin oksentanut jo jotain ulos. Kaaduin maahan istumaan ja itkemään (taas…) Pyysin koiran luokseni ja itkin. Työnsin vielä sormet kurkkuun, koska olin syönyt niin paljon päivän aikana.

Itkin vain koska ahdisti. Halasin koiraa ja aloin ajattelemaan, että voisin viiltää yhden todella syvän jäljen käteeni niin, että voisin sanoa leikanneeni vahingossa käteen. Aloin suunnittelemaan, mihin kohti sen teen, että minun uskotaan oikeasti vain leikanneeni käteeni. Halusin pahan olon pois niin kovasti.

Kun tajusin, mitä ajattelen; voitte vain kuvitella, millainen ahdistus siitä tuli. Mä ihan oikeasti vain itkin ja itkin ja halasin koiraa istuen siellä maassa polulla.

Päätin mennä kotiin, etten löydä itseäni enää oksentamassa ja itkemässä. Mitään en kotona tehnyt, menin vain nukkumaan, mutta näin unta, jossa viiltelin itseltäni kokonaan nahkan joistain paikoista pois. Se oli todella pelottavaa.

Miksen mä ikinä osaa olla normaali? Tiedän,. ettei normaalia ole olemassa, mutta silti. Mä en jaksa tätä pahaa oloa, enkä sitä, et löydän itteni aina jollakin tapaa satuttamasta itseäni, vaikka kuinka yrittäisin lopettaa. Vittu mä oon paska. Mikä vitun oikeus mulla on elää, kun satoja onnellisia kuolee? Mikä oikeus onnellisilla on kuolla ilman, että ne joutuu kokemaan ensin tätä helvettiä? Miks helvetissä mä oon näin saatanan paska ihminen?

 

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm44pgu2A2qRlAjsZ4wVMiFnQmbbS9xTW6dHSYoYF_t-IKsCE4n1x17ldle6IysloNjRbhVa5Tuu3ungDvftOhyphenhyphenBOC_CJ7ZDlkxKMfphtqhUkiB-5r_ElY3SLSvONbO2sq7Ak1XkCAxO4/s640/blogger-image-1850253083.jpg