lauantai 30. tammikuuta 2016

Petin itseni.


 

Mä luulin, että olin päässyt ainakin siitä yli. En ilmeisesti.

Meidän perheellä on aina joka lauantai karkkipäivä. Ryhdyn herkkulakkoon huomenna, joten eilinen oli viimeinen karkkipäivä ennen sitä. Otin ”karkiksi” Pringles purkin. Ja vittu vedin sen kokonaan. Sen jälkeen meillä oli ruoka. Ruokana pitsaa. Se oli niin hyvää, että söin neljä palaa.

Kaikki jotka mun edellistä blogia on lukeneet tietää, mitä seuraa yhtälöstä juuri monta kertaa ähkyyn syönyt minä ja koiran lenkitys. Saman tien tuttuun paikkaan ja sormet vaan kurkkuun.

Ennen tätä oksensin tahallisesti viimeksi syyslomalla. Eli tosi kauan sitten. Olin tavallaan luvannut itselleni, etten enää oksenna.

Aina kun oksennan, mulla on koira mukana, ettei porukat epäile mitään. Koira ei tykkää yhtään, että oksennan. Se yrittää mennä aina mahdollisimman kauas musta. Jos oon sattumalta erehtynyt päästään sen vapaaksi, niin se on muutaman kerran jopa karannut. Jos mä yritän ns. selvittää päätä oksentamalla, ja sen jälkeen huomaan kuinka tyhmä oon, niin ainakaan koiran avulla ei kannata lohduttaa itseäni. Se nimittäin vetää niin nopeasti pois paikasta, jossa yleensä oksennan. Se ei suostu tulemaan lähelleni, ja käytöksellään tavallaan toruu minua.

En pystynyt olemaan myöskään viiltelemättä.

(jos veri ällöttää niin lopeta tähän)

Torstaina mä olin menossa suihkuun ja multa katkesi sheiveri. Mitäs muutakaan sillä tekee, joten revin siitä terät irti. En voinut vastustaa kiusausta. Paha olo oli kestänyt jo niiin kauan.

Terä oli lähes käyttämätön, ja vedin sitä kevyesti iholla. Sain jo vuotavaa jälkeä aikaan, mutta nyt paha olo oli jatkunut niin pitkään ja niin kovana, että rupesin painamaan. En tarpeeksi, että olisi tikkejä tarvittu, mutten niin vähän, ettei verta tuskin olisi tullut.

Tein eniten näin syviä ikinä. Ainut rajoite, jonka oon itselleni laittanut on, ettei tikkejä tarvitse laittaa.
Tosin raja on hyvin häilyvä.

Mä kerroinkin, että mulla oli kaverin kanssa ongelmia. Lähdin tiistaina koulusta sen takia. Mulla oli tosi paha olo, ja LV lupasi, että mun pitää käydä juttelemassa terkarille, ja jos se päästää niin saan lähteä kotiin.

Mä olin ihan paskana. Matkalla kotiin keksin ainakin miljoona tapaa, joilla voisin tappaa itseni. Tavallaan onneksi en toteuttanut yhtäkään.

Kun pääsin elävänä kotiin, menin hakemaan veitsi laatikosta ensimmäisen veitsen, minkä löysin. Halusin viiltää ainakin luuhun asti.

Kun pääsin yläkertaan, rupesin painamaan ja vetämään veistä ihollani. En saanut edes naarmua aikaan. Veitsi oli tylsä.

Kävin hakemassa toisen veitsen. Sama homma. Mietin vaan, et vittu mä oon paska ihminen ku en ees itteeni osaa satuttaa.

Pahin olo oli mennyt ohi ja en jaksanut enää yrittää.

Seuraavana päivänä sovimme kaverin kanssa kaiken ja kaiken pitäisi nyt olla ok.

Mutta miksi sitten viiltelin. Voi kun tietäisin itsekkään. Mulla oli vissiin ollut niin pitkään paha olo, enkä ollu purkanu sitä mitenkään. Vissiin sen takii. Ei ne haavat nytkään vuotanu kuin viis minuuttia kunnolla ja kahdenkymmenen minuutin päästä vuotaminen loppui kokonaan.

Mä oon saatanan paska ihminen. Miksen mä voi olla normaali.

11 kommenttia:

  1. Tuntuu pahalta lukea tälläistä. Olen itse ollut molemmissa tilanteissa, sillä nuorena syöminen oli juuri tuollaista rataa. Viilteleminen ei ole vaihtoehto! Oikeasti, toivon sulle kaikkea hyvää, olet tärkeä ihminen juuri noin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä mitä sanoa, joten sanon vain, kiitos! <3

      Poista
  2. Tuli niin paha mieli tästä postauksesta. Toivottavasti pääset pian eroon viiltelykierteestä, koska se ei valitettavasti ole ratkaisu mihinkään ja puhun kokemuksesta. Irti siitä on vaikeaa päästä, joten toivotavankin voimia ja haluja yrittää parantua, kuten myöskin tuosta oksentelusta. Olet varmasti ihana ja kaunis juuri tuollaisena, kun vain oppisit itse näkemään itsesi eri tavalla kuin nyt. Toivon sinulle vain hyvää ja muista, että ympärilläsi on ihmisiä, jotka varmasti välittävät ja ovat valmiita kuuntelemaan tarpeen vaatiessa. <3

    VastaaPoista
  3. Mä en oikeesti tiiä mitä mun npitäis vastata näihin :D Tuun näistä kommenteista paremmalle tuulelle, mutta sitten tulee huono-omatunto. En mä ansaitse näitä. En mä tee muutakuin kirjoitan ylös miltä tuntuu, mutta, kiitos! <3

    VastaaPoista
  4. Apua mitä tekstiä. Oon tosi surullinen ja pahoillani että sulla menee nyt noin huonosti. Ootko hakenut mistään apua, esim että voit jutella vapaasti jonkun luotettavan aikuisen kanssa (on se sitten psykologi, kuraattori, opettaja, lääkäri tai vaikka vanhempi)koska kokemuksesta tiedän että vaikka puhuminen on aluksi vaikeaa, se helpottaa oloa kuitenkin. Itsekkin olen miettinyt tapoja päästä hengestäni ja muutamaa jopa yrittänyt, onneksi niissä epäonnistuin ja sain jatkaa elämää. Vaikka elämä tuntuu vaikealta, yritä vain pystyä kamppailemaan mielesi kanssa. Jos on tarve satuttaa itseäsi yritä mennä nukkumaan tai edes lepäämään, tai mieti sitä miltä susta tuntuu sen jälkeen, että sulle tulee paha olo siitä. Tiedän että se on vaikeaa, mutta kananttaa edes yrittää. Älä sulje pahaa oloa pois, koska siten vain kasvatat sitä. Yritä oppia elämään sen kanssa.
    Itse olen pahimmista ongelmistani eroon päässyt, ja voin sanoa että nopeasti se ei tule tapahtumaan, mutta kaikki muuttuu vielä paremmaksi! Ja muista, sä ET ole paska ihminen ja olet aivan normaali vaikka tuntuu ettet ole. Sua rakastaa varmasti moni ihminen ja olet heille tärkeä. Vaikken edes sinua tunne, toivon sulle paljonpaljon parempaa jatkoa ja että kaikki alkaisi menemään paremmin! ♥ Muista että olet tärkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa mitä? Sä estit just viiltelyn. Olin just ottamassa terää ja luin sun kommentin. Rupesin itkeen.

      Joo mä käyn puhuu psykologille kerra viikos, mut se ei oikeesti auta. Se psykologi ei ymmärrä mua. Mä en voi kertoo sille kaikkee.

      Hyvä et oot päässy pahimmista oloista pois :)

      Ja oikeesti kiitos!

      Poista
    2. Ihana kuulla, että musta oli edes hetkellisesti hyötyä! ♥

      Harmi ettei se sulla auta, toivottavasti löydät jonkun muun tavan helpottaa oloa, ilman itsesi satuttamista!

      Poista
  5. Menin ihan sanattomaksi. Haluaisin vain halata sua. Muista aina, että sun on mahdollista päästä tuosta yli. Jos tänään ei toimi, niin koita huomenna. Aina on uusi mahdollisuus parempaan. Oot varmasti hieno ihminen, nyt on vain vaikeaa. Koita olla murehtimatta, et sä voi enää tapahtuneelle mitään. Tulevaisuuteen taas sä voit vaikuttaa, ja niin pitääkin tehdä. Kokoa itsesi positiiviseksi ♥

    VastaaPoista
  6. Postauksesi veti mut vähän hiljaiseks.. Tunnistin itseäni tuossa tekstissä mutta itse pääsin jo eroon siitä viiltely kierrosta vaikka vieläkin tulee niitä päiviä kun voisi viilellä saadakseen sen pahan olon pois.. Uskon näiden postauksien myötä et oot vahva ihminen joka jaksaa ja pärjää tässä elämässä! <3 Koita jaksaa, vielä sieltä löytyy se päivän valo tunnelin päässä..
    Tuossa vielä minun jos kiinnostaa yhtään ! -- http://t11nuska.blogspot.fi/

    VastaaPoista