Outoa elämää
En ole nyt vähään aikaan kirjoittanut, mutta monta kertaa
olisi tehnyt mieli. Mulla on ollut monta kertaa semmoinen olo, että nyt mä
kirjoitan, mutten vaan oo saanu itteeni niskasta kiinni ja alkanut
kirjoittamaan.
Mutta siis mulla menee ainakin psykologin mielestä hyvin. Tosin
nykyään en voi kertoa sille mitään..
Tällä hetkellä mä valehtelen itsellenikin. Mä tunnen
kokoajan pinnan alla valtavan ahdistuksen, mutta huijaan itselleni ettei sitä
ole. Nauran, en keskity mihinkään, öisin näen painajaisia, mutta yritän unohtaa
ne heti herättyäni. Kun kaveri kertoo huoliaan, yritän vaihtaa puheenaihetta ja
olla reagoimatta sisemmin mitenkään.. Toisin sanoen olen todella paska ystävä,
mutten nyt mitenkään jaksa kantaa yhtään enempää, mitä itselläni on
kannettavana jo.
Pelkään. Pelkään niin paljon sitten kun en jaksa esittää itselleni.
Koska esitän itselleni, säästyn vaivalta esittää muille, koska se tulee siinä
samalla.
Esitän itselleni, koska pelkään etten esitä muuten
tarpeeksi hyvin muille. Pelkään etteivät muut jaksa mua omana itsenäni. Mä en
itsekkään jaksaisi.Mutta miten pystyy lopettaa kesken. Miten voi olla valehtelematta itselleen, jo on tehnyt sitä jo monta kuukautta? En usko, että kenelläkään on vastausta tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti