Sellainen Uusi Vuosi

Vietin kavereiden kanssa uuden vuoden. Meni ihan kivasti, vaikka sisältä olin ihan paskana. Onnistin peittämään sen melkein siihen asti, kun vuosi vaihtui.

Meillä oli tarkoitus hommata jostain juomat, mutta kaveri teki oharit, eikä halunnutkaan, että me juodaan, koska mentiin niille. Tämä ei muuten olisi estänyt meitä, mutta Kaveri oli myös se, jonka kautta meidän hakija on..

Meitä oli siis neljä tyttöä, minä mukaan laskettuna. Kaksi parasta kaveriani ja kaverin kaveri, jonka kanssa toinen kaverini juuri tuli toimeen. Ensin joimme pärinät, koska ei ollut muutakaan. Menimme yläkertaan katsomaan leffaa, odotellessa aikaa kun raketteja voi ampua. Päädyin istumaan kaverini viereen ja kaikki oli (vielä) ihan okei. Tunsin itseni vain hiukan ulkopuoliseksi kavereiden ollessa suurin piirtein päällekkäin kokoajan.

n. 22 aikaan lähdimme ulos ampumaan raketteja. Ulkopuolisuuden tunne vain kasvoi, kun en ymmärtänyt enää ollenkaan kavereiden läppiä (jos olisin ollut paremmassa kunnossa, olisin nauranut mukana). Mutta siis menimme läheisellä järvelle ampumaan raketteja. Ihan ensimmäiseksi lähdin jäälle. Tiesin, että se kestää, koska olin juuri edellisenä päivänä kävellyt sen yli toivoen, ettei se kestä.

Ammuimme raketit ja huomasin, että kaverin kaveri ei torjunut minua, niin kuin yleensä yrittäessä olla normaalisti. Olin jopa hetken ihan tyytyväinen. Tunnin päästä lähdimme takaisin, koska kaverit olivat niin jäässä, etteivät enää tunteneet varpaitaan. Itse en ollut tuntenut kylmyyttä koko aikana, niin kuin en muutakaan.

Takaisinpaluumatka oli koko uuden vuoden yön kamalin asia. Minua rupesi ahdistamaan ihan kunnolla ja pelotti, että saan paniikki kohtauksen kavereiden edessä, tai no eivät kaverit olisi haitanneet, mutta tämä kaverin kaveri lähinnä. Mietin vain, että mihin pääsen karkuun.

Lopulta juoksin pyörätieltä isolle tielle, koska siellä ei kulkenut autoja juurikaan, ja tiesin pystyväni varomaan ohi kulkevia autoja. Kaverit ihmettelivät tätä, mutta eivät onneksi tulleet perässä. Kävelin noin kymmenen metriä kaukana kavereista ja kuulin kyllä, mitä he puhuivat.

Kaverit huutelivat minua takaisin pyörätielle, mutten mennyt, koska silmäni vuosivat kyyneliä, ja en hallinnut itseäni vielä niin hyvin, etteivät he olisi alkaneet ihmetellä, mikä minua vaivaa. Mutta. Sitten tuli auto. Se oli porukoitteni auto. He tekivät uukkarin seuraavassa risteyksessä, ja lähdin juoksemaan tehtaan pihalle karkuun, vaikka kaverit yritti käskeä takaisin pyörätielle.

Äiti sai minut helposti kiinni autolla ja käski puhaltaa. Kysyi ihmetellen miksi kävelen autotiellä, vaikka muut kävelevät pyörätiellä normaalisti. Sanoi lopulta, että he jatkavat nyt matkaa.

Kävelin takaisin ja kaverit huusi, että nyt minun pitää mennä sinne kertomaan mitä se sanoi. Kun sanoin vain e niin ne alkoi ihmetellä ja kuulin kavereiden selittävän kk:lle, että mulla on vähän vaikeeta.

Isotie päättyi ja minun oli pakko mennä kavereiden kanssa samalle tielle. Kaverit odottivat jonkun matkan päässä. Kun pääsin sinne, toinen kaveri kysyi, mikä minulla on. Vastasin, että elämä. Kaveri vittuuntui tästä. Ei sanonut mitään ääneen, mutta sen näki päällepäin.

Olin tavallaan tyytyväinen, koska pari päivää aikaisemmin kaveri oli tehnyt minulle oharit, kun minulla olisi ollut tärkeää asiaa. Jos olisimme silloin nähneet, ei ahdistus olisi ollut niin suuri, mitä se oli sillä hetkellä.

Kaverini ja minä jättäydyin vähän toisesta kaverista ja kk:sta. Olin tälle kaverille kertonut asian, joka minua vaivasi, joten sanoin vain, että se sama. Kaveri alkoi tivaamaan, miten haluan kertoa sen, siten, että olen toisen kaverin kanssa kahdestaan, vai siten, että kaikki neljä ollaan paikalla. En osannut vastata.

Kun lopulta pääsemme perille, kysyy toinen kaveri, onko kaikki nyt okei? Vastaan sairaan nopeasti on ja vaikka toinen kaverini sanoo että no miten sen nyt ottaa, niin kk ei enää näytä muistavan äskeisiä tapahtumia.

Menemme kaverin huoneeseen. Istumme siellä jonkin aikaa ja sitten kaveri alkaa pommittaa minua viesteillä.. Se sanoo pakottavansa minut kertomaan jos en itse kerro. Vastaan, ettei ainakaan ennen kuin vuosi on vaihtunut.

Me tullemme pihalta katsomasta keskiyön pauketta ja mennään takaisin kaverin huoneeseen. Heti ensimmäisenä kaveri on sillain ääneen, että nyt minun pitää kertoa. Huokaan ja aloitan. Kysyn, että eiväthän he kerro kenellekään ja jatkan heidän luvattua olla kertomatta kenellekään.

” Tää asia on nyt paisunu aivan liikaa, mutta siis. Mun joululoma on ollu yhtä helvettiä. Porukat on huutanu mummolasta tulon jälkeen kokoajan. Sitte, kun me oltiin tiistaina iltapalalla, ihan normaalisti, nii mä huomasin, kun isä kattoo mun tissei samallla lailla ku jokku kattoo pornoo.”

Jatkoin ja kerroin myös siitä, kun äiti uhkailee perhekodilla. Kk Tuijotti minua ihan ihmeissään kokoajan. Toinen kaveri hoki "mitä helvettii" kokoajan. Toinen ei sanonut mitään, koska se tiesi jo.

Nyt kaverit tiesi. Ne ei onneksi reagoineet mitenkään erikoisemmin. Myöhemmin mentiin katsomaan leffoja ja tällä kertaa istuin kk:n vieressä. Olin edelleen niin ahdistunut, että kun kk vahingossa hipaisi minua, meinasin saada sydärin.

Olisimmekohan olleet toista leffaa katsomassa, kun kk: n hengittäminen alkoi kuulostaa hankalalta. Kysyin häneltä ”Kaikki okei?” ja hän vastasi että kurkku on tosi kipeä. Hän selvisi siitä jotenkuten, vaikkei seuraavana päivänä kk:lta meinannutkaan tulla ääntä.

Jossain vaiheessa leffaa minua alkoi ahdistaa oikein kunnolla. Aloin pyöriä ja olin aika levoton. KK huomasi tämän. Hän kysyi minulta, onko minulla kaikki hyvin, kun pyörin kokoajan. Vastasin on, koska yllätyin kysymyksestä niin paljon, että en osannut vastata mitään muuta. Kaverini kyllä näkevät ahdistukseni, mutta eivät reagoi mitenkään, paitsi jos itse mainitsen asian.

Minua rupesi ahdistamaan tuplasti, koska en vastannut todenmukaisesti, ja tiesin mitä joutuisin seuraavana päivänä kuulemaan vanhemmiltani.

Seuraavana päivänä nukuimme siihen asti, kunnes lähdimme.
Minua pelotti ihan kunnolla mennä kotiin. Onneksi sain kotona ainoastaan vittuilua siitä. Uuden vuoden juhlasta selvitty, mitähän seuraavaksi