Ahistaa. Pelottaa. Ahistaa niin paljo, etten voi ees sanoin kuvailla. Ahistaa ahistaa ahistaa. Mä oon niin läski, et pitäs varmaan kuolla tai jotain. En yhtään ihmettele, ettei mul oo elämää. Ensin pitäis laihtua et ansaitsisin semmosen.
Vituttaa olla mummolas, ku tuo tunkee ruokaa kokoajan naaman eteen ja sit valittaa et mun pitäis käydä lenkillä, ku oon niin läski. Sit kun lähen sen kanssa lenkille niin se on kokoajan silleen et sun pitää juosta et laihdut. Vittu tietäsitpä miten mä kotona käyn lenkillä. Tietäsitpä vaan kuin kaikki se mitä sanot, mummu, sattuu aivan perkeleesti. Sitku housut meinaa putoo jalasta ja kysyt oonko mä laihtunu, niin toteat vain kuinka se on hyvä. Kaikki on niin paljon helpompaa laihana. Ostat mulle karkkii ja sit muistutat parin suklaapalan jälkeen kuinka en saa syödä niitä ku niistä saa vain ylimääräsen vararenkaan omien sanojes mukaan.
Ja taas pitäis lähtee sun kanssa lenkille ku söinhän mä taas kerran niin paljo. Vittu mikä läski voi sun katseestas aina välil lukee. Vissiin haluut vain hyvää, mut silti se sattuu aivan perkeleesti. Oon ahistuneempi ku pitkään aikaan sen takia. Jos tietäsit mitä kamppailuu mul on sen suhteen et jaksan elää, jatkasitko? Pitäisitkö pääs kii, jos tietäisit miten sekasin iskä on. Jos tietäisit kuin paljo äitin kunto on romahtanu tässä lähiaikoina. Jos tietäisit et kuinka paljon vihaan jo valmiiks itseeni varsinkin sen jälkeen ku huomaan aamulla, et oon lihonu edellisestä päivästä 100g.
Mutta silti, kiitos. Kiitos et muistutat et mun pitää laihtuu. Sun sanomana se jotenki inspiroi mua lähteen taas oksentaan. Onneks mul oli röökii taskus ja en oksentanu kunnolla. Mut silti. Saat mussa semmosen sairaan laihduttamisen alulle. Oon onnistunu tähän asti laihtuun semmoset reilu 6kg ihan terveesti, mut ehkä tää vauhti nyt kiihtyy sun ansiosta. Kyl mä tajuun et oon aivan paska jo muutenki, niin pakkohan mun nyt on ees laihtua et kelpaan sulle jotenki. Tai sit voi olla, et pistät kaiken vituiks ja en jaksa enää yrittää ja mun paino lähtee taas nousuun. Mut en selviäis siitä, niin ehkä sä autat mua. Taidan alottaa herkkulakon taas maanantaina, niin ei hätää.
Mitähän sä sanoisitkaan jos tietäisit ees jotain mun elämästä. Varmaan kieltäisit tulemasta enään kylään. Taidan olla aivan liian huono sun lapsenlapseks. Anteeks.
Voimia sinne <3 Vaikka tuntuu kuinka vaikeelta ja haluaa luovuttaa niin kannattaa silti koittaa nauttia läheistensä seurasta. Tiedän, et se on vaikeeta koska mulla on huono suhde mun isään ja nyt sain tietää että mun vanhemmat eroaa. Tiedän myös et mummulassa ollessa ne tuputtaa sulle ruokaa kokoajan, mut mä toivoisin että mun molemmat mummut olis ees elossa. Nää on asioita joita monesti ymmärtää vasta sen jälkeen kun on menettänyt tärkeen ihmisen. Vaikka kuinka olisit vihainen sun mummolle, niin anna sille armoo ja oo sen lähellä vielä ku voit! Mä lupaan et sit myöhemmin et tuu katumaan, kun se ei enää oo sun vierellä! Tsemppihali sulle! <3
VastaaPoistaJoo siis en todellakaan vihaa mun mummoo, vaan se on oikeesti mulle rakas. Tietyt kommentit on vaan aivan perseestä noista mitä se mulle heittää :(
PoistaMulla ei löydy sanoja tähän... toi on niin hirveää mitä joudut kuuntelemaan, kenelläkään ei ole oikeutta puhua noin. Koita jaksaa<3
VastaaPoistaKuuntelin myös kun mummo valitti pikkuveljelle kuinka se on nii laiha ja sen pitäisi syödä. Niiku plis anna ihmisten elää elämäänsä. Kiitos kommentista! Kiitos❤️
Poista