torstai 6. heinäkuuta 2017

Jee mä olin rohkee!

Oon ehkä lievästi lähtenyt menemään alamäkeen mielenterveyteen liittyvis asioissa. En kumminkaan ihan järkyttävän pahasti kai, kaikki vain tuntuu ihan järkyttävän raskaalta. Mut tiedättekös mitä. Voitte olla ylpeitä musta, koska kerrankin tein asialle jotain ja ihan oikeasti laitoin entiselle psykologille viestiä, etten pärjääkkään ilman apua. Niin se sitten soitti minulle ja samalla sain sanottua, etten halua sitä vaan jonkun toisen, koska kemiat ei ollenkaan kohtaa. Se oli syy miksi halusinkin lopettaa käynnit. Tuntui aivan turhalta käydä näkemässä sitä.

Joka kerralla tuntui, ettei siinä ole mitään järkeä ja joka toisella kerralla se kyseli suunnitelmia siitä mitä haluaisin, että käydään läpi, emmekä koskaan käyneet niitä läpi. Ehkä nyt tulee parempi onni ja se on asiansa osaava, jolle menen puhumaan. Kaikkein tärkeintä minulle olisi, että henkilö jolle kerron asioita, olisi oikeasti kiinnostunut niistä. Tuntuu tyhmältä kertoa asioista, jos sillä ei ole mitään väliä kerronko niistä, kunhan nyt käyn siellä se tunnin istumassa, että se toinen saa rahansa.

Toinen asia missä olin rohkee oli, kun poistin kaveri1 snäpissä kavereista. Yksinkertaisesti sen olemassa olosta on mun elämässä tällä hetkellä enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se, ettei se välitä enää paskaakaan vaikuttaa muhun aivan liikaa. Miks ihmiset on niin ilkeitä? Näin sitä eilen ja totesin, etten halua olla sen kanssa enää juurikaan tekemisissä, sen verran jäi paha mieli näkemisestä. Kaveri2 on ihan ok, mutta eipä sitäkään taida kiinnostaa oikeesti, et mitä mun elämäs tapahtuu tai et oonko mä mukana jutuissa mitä se tekee kavereiden kanssa.

Oon koko kesän kyselly et mentäskö ja tehtäskö jotai yhessä, mutta kaveri1 ja 2 ei oo oikeen lähteny mihinkää mukaan. Ne asuuki kyllä nykyään niin kaukana, niin oon ihan ymmärtäny miksei. MUTTA sit täs toissapäivänä huomaan et ne on lähteny keskenään plus pari muuta yhteistä kaveria Tampereelle reissuun, eikä mulle oltu edes kerrottu. Tuli aika paha mieli, mut silti lähdin näkemään niitä seuraavana päoivänä kun olivat tuleet takaisin. Ei ois tosin kannattanut, ei ne selvästi ois mua siihen edes halunnut. En näin jälkikäteen tajua miksi ne pyys mua edes siihen.

Voisin tässä joku päivä taas kirjoitella sellasta järkevämpääki postausta :D näät mitä täs on lähiaikoina tullu on ollu tämmösiä vähän turhia, mutta tää blogi toimii aika lailla mun päiväkirjana, joten menköön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti