Voinko mä muka oikeasti näyttää tältä?

Mä kävin yhden kaverin kanssa kuvailemassa ja me saatiin musta ihan siedettäviä kuvia. Siksi ajattelin laittaa muataman myös tänne. Tämä postaus on siis ehkä ennemminkin valokuva postaus.

Mä en edelleenkään osaa tehdä näistä kuvista isoja tai mitään, mutta mä en myöskään tule tänne kovin usein kuvapostauksia päivittämään, koska yksinkertaisesti en vain kerkeä käydä kuvailemassa. 

Mä oon yksin kotona. Ahdistaa. Mulle tuli eilen illalla paniikki, kun tyyppi ei ollut koko päivänä katsonut mun laittamia snäppejä. Ajattelin, että se on suuttunut mulle ja oikeasti valvoinkin sen takia. Kuitenkin kun tarkemmin olisin ajatellut ja ollut kysymättä sitä häneltä olisin säästynyt siltä, että hän varmaankin oikeasti suuttui minulle. 

No ei siinä. Pakko selvitä. Jos se tarvii tilaa, niin mun on pakko antaa sitä sille, tai muuten tästä meidän jutusta ei oikeasti tule yhtään mitään. Mulla on vain liian ikävä sitä. Tiedän, ettei sillä ole vielä ikävä mua. Eihän se halua edes pitää yhteyttä, kun se tarvitsee omaa tilaa. 

Miksei kaikki ihmiset voisi vain tarvita saman verran läheisyyttä? Samanverran toisia ihmisiä? Tai sitten mä oon vain liian sekaisin. Mä tarvin muita ihmisiä ihan liikaa mun lähelle. Eikai se voi olla normaalia, jos ahdistuu, kun on yli kaksituntia päivällä ihan yksin?

Mitä mieltä muuten ootte kuvista? Viimeinen on ainut, jota olen yhtään muokannut, muut ovat suoraan selaisinaan, kun ne otettiinkin. Mä voisin alkaa kuvaamaan mun koiraa näihin postauksiin, mitä sanoisitte?