Soori oikeesti, mul ei oo ollu aikaa, inspiratiota, eikä aihetta josta kirjottaa ja se on nyt vain vähän jäänyt. Parannan kyllä tapani!
Mulla siis alko syysloma eilen. Me nähtiin kaveri2n kanssa ja vietin aikaa kylillä. Mulla oli ihan ok kivaa, mutta kokoajan vain ahdisti. Se johtui siitä, että meidän asuntolassa on kokoajan draamaa. Onneksi nyt pääsin edes hetkeksi pois sieltä.
Tosin yhden yön olen olluyt kotona ja yhden kerran olen jo taellut isän kanssa. Isä suuttui siitä, että halusin näyttää pikkuveljelle koulukuvani, mutta pikkuveli ei halunnut katsoa ja siksi huusi äidille, että kiusaan, vaikkei ollut vielä edes kertonut minulle, ettei halua katsoa kuvaani.
Isä puollustaa ihan liikaa pikkuveljeä. Se ei huuda koskaan sille, vaan minä olen aina se joka tekee väärin. Jos minä vaikutan yhtään siltä, että olen ehkä saattanut kiusata pikkuveljeä, niin isä suuttuu minulle ihan hirveästi ja vähintään käskee minut yläkertaan. En tiedä oikeasti miten tulen selviämään koko vitun syysloman kotona.
Mua vain ahdistaa niin saatanasti. En kestä. Mä haluan vittu kuolla. Jossain vaiheessa, olisikohan ollut kaksi viikkoa sitten, lupasin itselleni, jos tämä paska, jota elämäksikin välillä kutsutaan, ei muutu paremmaksi syysloman loppuun mennessä, niin saan tappaa itseni jos siltä tuntuu. En ole vielä keksinyt tapaa, mutta en varmasti muutenkaan uskalla tehdä sitä, koska olen niin vitun paska.
Mulla on ensi viikon torstaina aika psykiatrin kautta lääkärille, ja se saattaa määrätä mulle mieliala lääkkeet. Se myös antaa mulle vissiin diagnoosit. Mullehan ei siis koskaan aiemmin oo diagnosoitu yhtään mitään, kun kukaan ei ole tutkinut minua. Jännittää. Mä en tiedä haluaisinko edes kuulla diagnooseja, koska mulla ei oo mitään hajua mitä ne on. Epäilen, että mulla on jonkun asteen masennus, muttei mitään hajua, minkä ja sitten musta tuntuu, että se psykiatri epäilee mulla kakssuuntasta.
Mä en tiiä jaksanko elää, mutta mua pelottaa ajatus siitä, että mulla on täydet mahdollisuudet tappaa itseni ihan milloin vain. Mä tavallaan pelkään kuolemaa niin pajon, mutta silti haluan sitä liikaa.
Tarvisin apua: Mulla on vissiin valtaa sanoa jotain niitten lääkkeitten suhteen, saan vissiin sanoa ei ja sitten niitä lääkkeitä ei määrätä mulle. Kannattaako mun alottaa ne jos ne niitä mulle tarjoaa? Onko joku, mitä ei ainakaan kannata alottaa?
En ole ihan varma miten alaikäsil, mut aikuista ihmistähä ei voi pakottaa mitään lääkettä aloittaa. Masennukseen oon melko varma, että heittävät Cipralexin. En toki tiedä, mutta aika yleinen. Suosittelen lukemaan pakkaus selosteet ennenkuin mitää naamaan vetää.
VastaaPoistaJa tottakai kannattaa joku lääke aloittaa, jos tuntuu ettet masennuksen kanssa ilman pärjää. :(
Mie ny en ala maalailee piruja seinille, mut se cipralex on tosi huono vaikeeseen masennukseen ainakin itselläni. Toki ihmiset reagoi erilailla.
Yksi mielestäni paras lääke masennukseen on efexor (eli apteeksi venlaflaxin). Aiheuttaa vaa kaameet viekkarit lopettaes, mutta toimii. MUTTA jos on kaksisuuntanen nii saattaa pistää maniat päälle. Itellä menee omaan sairauteen lamictal, jolla ehkästää kaksisuuntasen masennus jaksoi... Ei auta minnuu :( Mut tossii en oo lääkäri, heitin vaa vähä neuvoo omista kokemuksistani.
Paljon tsemppii! Muista, että hyvä ja huono uutinen on se, että mikään ei ole ikuista! Ei edes ahdistus. Toivotaan et lääkäri aika mennee hyvin! :)
Hei kiitti oikeesti, mä toivon kans et se lääkäri käynti menee hyvin. Joo aattelinki just lukee kaikki maholliset sivuvaikutukset sun muut läpi, koska en just haluais masennuslääkkeen aiheuttamaa masennusta :D ja sit en just tiiä et minkä asteen masennus mul on ja en tiiä määrääkö se ees mulle mitää :D no pitää vaa toivoo et kaikki menee hyvin. Kiitti sulle!
Poista