Lauantaina aloitin lääkkeen. Ei siinä olin muutenkin tapellut koko viikon iän kanssa mutta silloin erityisesti. Mulla oli koko päivän pää ihan helvetin kipeä ja närästi. Ne kuuluivat yleisimpiin haittavaikutuksiin, joten niitä osasin odottaakkin.
Pari tuntia sen jälkeen kun olin ottanut lääkkeen alkoi pyörryttää ihan hulluna. Mua ei yleensä koskaan pyörrytä, joten se oli todella outo olotila. Lisäksi vähän ajan päästä siitä kaikki kuvat rupesivat pomppaamaan silmille. Kaikki muuttui silmissä kolmiulotteiseksi. Se oli todella pelottavaa. Istuin varmaan puoli tuntia huoneeni lattialla ja pelkäsin. Pelkäsin, että kuvat muuttuvat todellisiksi, koska olivathan ne jo kolmiulotteisia. Mun pupillit oli ihan jäätävän kokoiset koko päivän, mutta sekin oli odotettavissa.
Saa nähdä jatkanko lääkettä kuukauden päästä. Olen nyt kolme päivää ollut pääkivussa lääkkeen takia ja pupillit ovat vain ihan helvetin isot. Muuten on vain vähän pyörryttänyt, mutta voitte vain kuvitella kuinka pelotti sunnuntaina ottaa lääke jos kuvat alkaisivat taas hyppiä silmille. Eivät alkaneet, onneksi.
TRIGGERWARNING
Muuten mulle ei kuulukkaan mitenkään erityisen hyvää. Mua ahistaa ihan saatanasti ja käsi on täynnä ihanan punaisia juuri ja juuri vuotamisen lopettaneita jälkiä. Mä viilsin, koska mulla ei ole tällä viikolla treenejä, joten pienet eivät ole näkemässä käsiäni kuin vasta viikon päästä. Se oli syy joka mahdollisti viiltämisen. En tosiaankaan viiltänyt sen takia, mutta en saa jostain syystä tehtyä tuosta lauseesta oikean kuuloista.
Mulla on ihan helvetillinen ikävä tyyppiä ja musta alkaa tuntua, ettei se edes halua järjestää mulle aikaa, vaikka tiedän, että sillä on oikeasti kiire ja se ei vain saa revittyä mistään aikaa mun näkemiseen. Me ei olla nähty viikkoon ja ei tulla näkemään seuraavallakaan viikolla. Mä en oikeesti ehkä selviä tästä.
Mä en ekä jaksa elää. Onko mun pakko?
Yleensä noita lääkkeitä alottaessa kaikki oireet ja henkisesti paha olo tuntuvat monta kertaa pahemmalta kuin ovatkaan. Parin viikon jälkeen helpottaa huomattavasti, ja lääkkeiden vaikutus alkaa hyvällä tavalla. Toki on mahdollista, että jos ei tasoitu niin lääkettäsi vaihdetaan mutta monesti alku on vaan pahin. Tsemppiä siis niiden kanssa! :)
VastaaPoistaJa pakko vähän kommentoida myös tohon sun ja "tyypin" tilanteeseen. Ootte sen verran alkumetreillä vielä, että koita ottaa mahdollisimman vähän stressiä siitä että kuinka usein näette ja saatte keskusteltua kunnolla jne. Okei, helppohan se täältä on huudella, mutta melkein kokemuksesta puhun. Oikeastaan oon vähän sitä mieltä, että kaikkien ihmisten pitäis olla etäsuhteessa ainakin suhteen alkumetreillä. Se, että kyhjäisitte toistenne kyljissä päivästä toiseen, saattais helposti aiheuttaa tähdenlennon mittaisen alkuhuuman. Sitten kun se toisen näkeminen on jo niin arkipäivää, voi kyllästyminen tulla tahattomasti päin näköä. Hitaasti hyvä tulee, pätee mun mielestä suhteissa.
Nyt teillä on aikaa mietiskellä ja ikävöidä (ikävä on toisinaan ihan hyväkin tunnetila). Mieti, kuinka huikeaa on sitten kun taas näette. Kuinka paljon puhuttavaa, kuinka mukavalta tuntuu läheisyys ja kuinka ihana toinen ihminen voi ollakkaan.
Jos sua ahdistaa olla yksin, ja sulla on taipumus tarrata ihmisiin, tällainen harjoittelu tekee sulle hyvää. Yritä tosissas kääntää nää "negatiiviset" asiat positiiviseksi!
Ja ainiin, oot ihan sairaan kaunis! Meinasin tulla jo viime postaukseen kommentoimaan mutta se sitten jäi.
-Tiuku
Hei kiitti ihan sairaasti! Ne lääkkeet on alkanu jo tasottua ja se aiheuttaa enää päänsärkyä. Mua pelottaa et toi mun ja tyypin juttu jää oikeesti vaan tähdenlennoks ku tuntuu ettei sillä oikeasti ole aikaa mulle. Mä haluisin nähä sitä ees kerran viikkoon ja kuulla siutä edes jotain kerran päivään mut se on vissii liikaa vaadittu. Kiitti ihan super ihanasta kommentista!
Poista