Kerrankin kuuluin porukkaan

 

Mulla oli tänä viikonloppuna isoskoulutus leiri. Minun kaverini päättivät jättää koulutuksen kesken. He eivät pitäneet siitä, koska koulutuksessa on mukana porukkaa, joiden seurassa emme viihdy.

Leiri alkoi perjantaina. Pelotti ihan sairaasti, kenen kanssa menen samaan huoneeseen, koska olin tavallaan ylimääräinen siellä, ja olin liikkunut aiemmin vain kavereideni kanssa, joten tiesin muut vain nimeltä paria tyyppiä lukuun ottamatta.

Olin leirillä ensimmäisenä tytöistä. Minulla ei ollut mitään hajua, kuka eniten ei haluaisi minua huoneeseensa, koska olin varma, että kukaan ei ainakaan ihan oikeasti halunnut minua huoneeseensa. Tytöistä ensimmäisenä tuli a, jonka tunnen ihan hyvin, joten kysyin häneltä, että voinko tulla samaan huoneeseen. Hän kertoikin miettineensä, kenen kanssa minä nukkuisin. Sitten tuli lisää porukkaa. Odotin loppuja, jotka aikoivat nukkua a:n kanssa samassa huoneessa. Kun he tulivat kysyin, ja he kysyivät, miten me mahdumme.

Pääsin heidän huoneeseensa. Edelleen minua vähän pelotti, koska pelkäsin, mitä yksi niistä ajattelee minusta. Hän kiusasi kaveriani riparilla, ja muutenkin hän ei tullut koulussa toimeen minun kanssani. Mutta arvatkaa mitä! Koska ajattelin, että tämä tyyppi on ainut leirillä, jonka kanssa en voi mitenkään tulla toimeen, ei leirillä ollutkaan yhtään ketään, joka olisi osoittanut asenteellaan, että vihaa minua!

Lauantaina mulla oli synttärit. Ne oli ehkä parhaat synttärit ikinä, koska se porukka oli aivan mahtava! Me pääasiassa leikittiin kokoajan, välillä oppitunteja. Mutta paras leiri, millä oon ollu, koska olin tavallaan yksin, ilman kavereita, joten minun oli pakko tutustua muihinkin, ja pystyin tehdä sen ilman kavereideni paheksuvia katseita.

Oli vapauttavaa saada olla ihan uusien ihmisten kanssa ilman kavereita. Me ollaan siellä leirillä kaikki samassa koulussa, ja vaikkei meidän koulussa ole kuin alle 70 ysiä niin en siltikään voi sanoa tuntevani suurinta osaa sieltä, koska emme liiku samassa porukassa. Eilen illalla, kun kerroimme jokainen mikä juuri tässä leirissä oli parasta joku sanoi ihanasti: Oli tosi kiva ku yleensä koulussa me ei liikuta samassa porukassa niin nyt me oltiin kaikki yhdessä tosi tiiviissä porukassa.

Mä en ole koskaan tuntenut noin vahvasti kuuluvani porukkaan. Oli tosi hyvä et nukuin niiden kanssa samassa huoneessa. Opin niin paljon ihmisistä lisää. Tajusin, ettei tää yks tyyppi ole edes ilkeä.

Toisaalta olen iloinen ettei mun  kaverit olleet tuolla. Leiri olisi ollut ihan eri, enkä olisi oppinut tuntemaan näitä ihmisiä niin hyvin. Mutta kahdenviikon päästä uudestaan, enkä malttaisi odottaa. Toi porukka on vaan niin hyvä.

 

 

Mutta se postaus mistä puhuin tulee heti kun vaan kerkeen kirjoittaan ja mulla on siihen tarpeeksi inspiraatiota.