Triggeroivaa settiä, älä lue
pidemmälle jos yhtään tuntuu siltä!
Tää on nyt se postaus josta oon
puhunu.
Olen miettinyt, että lopettaisin viiltelyn. Ihan eka minun
pitäisi keksiä joku korvaava juttu purkaa ahdistusta. Tähän asti, aina kun olen
yrittänyt lopettaa, niin siinä vaiheessa, kun en ole purkanut ahdistusta
mihinkään ja se on kasvanut valtavasti, tulee jälkiä vain enemmän joka
lopettamis kerran jälkeen.
Tuntuu, ettei mikään muu auta ahdistukseen niin hyvin kuin viiltäminen,
se kun näkee vetää terää iholla, saa verta näkyviin ja keskittyy ainoastaan
siihen yhteen asiaan, ainoastaan kipuun. Mutta tavallaan sitä kipuakaan ei
tunne. Tavallaan se ei satu ollenkaan, mutta silti se auttaa. Se auttaa enemmän
kuin mikään muu.
Jos mä yritän purkaa pahaa oloa muuta kuin viiltämällä, niin
se tavallaan vain siirtää sitä viiltämistä. Koska ei mikään muu auta.
Yksi mutta on kanssa se, että tavallaan edelleen haen
huomiota viiltelyllä. Pääasiassa puran pahaa oloa, mutta pelkään, että käynnit
psykologin luona loppuvat saman tien siihen kun viiltelykin. Siihen mä en ole
vielä valmis. Tiedän tavallaan, että se on väärin, mutta ihan oikeasti, pelkään
vain niin vitusti, että ihmiset vain ajattelevat, että nyt minulla on kaikki
hyvin, kun en vedä terää iholla. Että ihmiset vain unohtavat minut.
Psykologi sanoi, että olen riippuvainen viiltelystä. Uskon,
että se on totta, koska en pysty oikeasti, ainakaan tällä hetkellä, lopettamaan
sitä. En osaa kuvitellakaan sitä ahdistuksen määrää kun en viiltelisi enää.
Mä ihan oikeasti pelkään itseäni. En hallitse minua. En
hallitse viiltelyä. En hallitse pahaa oloa.
Kuitenkin tiedän, että jos mä ihan oikeasti haluaisin, niin
voisin lopettaa viiltelyn. Tällä hetkellä en kuitenkaan näe siihen niin suurta
pakkoa, että mun tahto riittäisi.
En ole viillellyt reilu kahteen viikkoon, mutta minua ei ole
myöskään ahdistanut.
Nyt ahdistaa. Nyt ahdistaa ihan vitusti, koska minun marsuni
on sairas, ja syy on tavallaan minun huolimattomuudesta ja kiireestä. Mutta en
voi viiltää, vaikka olenkin yksin kotona. Kaverit tulee yöksi ja ne tulee parin
tunnin sisään.
Jos ne ei olisi olleet tulossa, niin todennäköisesti en
olisi huomannut, että Hunaja on sairas. Huomasin sen vasta, kun porukat olivat
jo lähteneet ja oli aikamoinen paniikki tajuta, ettei sen vesipullossa ole
vettä, ja että se on ihan nestehukassa. Paniikissa juotin sille ruiskulla
vettä, koska se ei vesipullosta suostunut juomaan ja ne tuli vesi ripulina ulos
sen pyllystä. Juomapullo on voinut olla tyhjänä max 3 päivää, jos korkki onkin
sulkeutunut todella huonosti, mutta se on todella pitkä aika noin pienelle
eläimelle. Soitin eläinlääkärille ja kävin hakemassa apteekista
maitohappobakteereja, joita syötyään Hunaja voi ja paremmin. Vittu mä olen
huolimaton! En ole kertonut kenellekään, katsotaan kerronkokaan.
Vittu mä haluun vain viiltää ranteet ihan auki, mut en voi
D´´:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti