Ensimmäisen kerran uusivuosi oli merkittävä, kun pääsin viettämään sen kavereiden kanssa.Tehtiin kaikkee kivaa ja vietettiin aikaa yhdessä. Puhuttiin kaikkee syvällistä ja oltiin vain. Viime uusivuosi juotiin yhdessä. Sekin oli ihan ok. Mutta tänä vuonna mä en edes tiedä, mitä ne tekee. Mä tiedän vain, etten mä ole niiden kanssa. Mä en todennäköisesti näe kuin mystoreista, mitä he tekevät silloin. Samaan aikaan kun itse olen kotona ja toivon olevani jossain muualla.
Oikeasti tuntuu niin turhalta. Onko musta enää mihinkään. Ei mun elämässä tapahdu mitään. Saatan ehkä päästä ensiviikolla dinon luo yöksi, mutta sekin on vain ehkä. Koska pitää olla isältä lupa. Koska äitin lupa pelkästään ei kuulemma riitä. Miten se muka eroaa tavallisesta. Miksi muka en voisi tällä kertaa mennä yöksi kaverin luokse. Tai no äiti ja isä varmaan ovat huomanneet, että tässä on jotain enemmänkin. Mutta silti. Miksi se on niin ihmeellistä. Ihan tyhmää.
Mutta niin se uusivuosi. En tiedä muutakuin, että silloin ahdistaa. Ihan varmasti. Jo nyt ahdistaa aina kun tajuan, että ihan oikeasti minulla ei ole kavereita. Ei vain ole. Jos dino haluaa satuttaa mua, niin sillä on kaikki valmiudet siihen. Se on pelottavaa. Tiedän ettei se halua, mutta silti jos. Ikinä ei voi tietää.
Vaihdoin kuvat hauskoista hetkistä kavereiden kanssa, seinällä nyt oleviin sattuman varaisiin kuviin weheartitista. Sattui liikaa katsoa niitä. Minulla on edelleen muutamissa kehyksissä kuvia tämän hetkisistä kavereista, vaikka nekin ahdistaa. Ahdistaa tietää se, että minusta puhutaan paskaa ja etten voi luottaa ollenkaan. Kaverit vain ovat, koska ei ole muitakaan. Tuntuu yksinäiseltä. Tuntuu niin turhalta. Voinko edes tulevaisuudessa saada elämääni ihmisiä, joihin voi oikeasti luottaa ja jotka aidosti välittävät minusta? Voiko dino aidosti välittää minusta?
Kädet tärisee. Pelottaa. Olen ihan liian huono ja tyhmä. Minun pitäisi osata. Minun pitäisi. Mutten osaa. Miksi se on niin vaikeaa. Miksen osaa saada ihmisiä pitämään minusta ja viihtymään seurassani, vaikka olisin valmis hakemaan heille kuun taivaalta. Miksei ketään kiinnosta minä?
Oikeasti tuntuu niin turhalta. Onko musta enää mihinkään. Ei mun elämässä tapahdu mitään. Saatan ehkä päästä ensiviikolla dinon luo yöksi, mutta sekin on vain ehkä. Koska pitää olla isältä lupa. Koska äitin lupa pelkästään ei kuulemma riitä. Miten se muka eroaa tavallisesta. Miksi muka en voisi tällä kertaa mennä yöksi kaverin luokse. Tai no äiti ja isä varmaan ovat huomanneet, että tässä on jotain enemmänkin. Mutta silti. Miksi se on niin ihmeellistä. Ihan tyhmää.
Mutta niin se uusivuosi. En tiedä muutakuin, että silloin ahdistaa. Ihan varmasti. Jo nyt ahdistaa aina kun tajuan, että ihan oikeasti minulla ei ole kavereita. Ei vain ole. Jos dino haluaa satuttaa mua, niin sillä on kaikki valmiudet siihen. Se on pelottavaa. Tiedän ettei se halua, mutta silti jos. Ikinä ei voi tietää.
Vaihdoin kuvat hauskoista hetkistä kavereiden kanssa, seinällä nyt oleviin sattuman varaisiin kuviin weheartitista. Sattui liikaa katsoa niitä. Minulla on edelleen muutamissa kehyksissä kuvia tämän hetkisistä kavereista, vaikka nekin ahdistaa. Ahdistaa tietää se, että minusta puhutaan paskaa ja etten voi luottaa ollenkaan. Kaverit vain ovat, koska ei ole muitakaan. Tuntuu yksinäiseltä. Tuntuu niin turhalta. Voinko edes tulevaisuudessa saada elämääni ihmisiä, joihin voi oikeasti luottaa ja jotka aidosti välittävät minusta? Voiko dino aidosti välittää minusta?
Kädet tärisee. Pelottaa. Olen ihan liian huono ja tyhmä. Minun pitäisi osata. Minun pitäisi. Mutten osaa. Miksi se on niin vaikeaa. Miksen osaa saada ihmisiä pitämään minusta ja viihtymään seurassani, vaikka olisin valmis hakemaan heille kuun taivaalta. Miksei ketään kiinnosta minä?
En voi uskoa kuinka samassa tilanteessa oon itse nyt. "Mutta tänä vuonna mä en edes tiedä, mitä ne tekee. Mä tiedän vain, etten mä ole niiden kanssa. Mä en todennäköisesti näe kuin mystoreista, mitä he tekevät silloin. Samaan aikaan kun itse olen kotona ja toivon olevani jossain muualla." tää kuvaa mun tilannetta 100%. Todella paljon voimia sinne, selvitään molemmat tästä vaiheesta elämässä! ♥
VastaaPoistaIhanaa ja kurjaa et samaistut :D en haluis et kellää muulla ois tälleen mut silti niin ihanaa kuulla etten ole ainoa :) selvitään molemmat ihan varmasti! Kiitos kommentista!
Poista