Läskiahistusta, ahistusta, ahistusta muuten vaan, ja sit muuten joo ihan ok:ta. Se on se mitä mulle kuuluu. Mä oon väsynyt. Ja ahdistunut. Stressitasotkin on korkeella lähestyvän koeviikon ja muutenkin sen takia, mitä elämässä tapahtuu.
Mä pelkään itteeni. Taas. Mun blogissa on aivan liian monta tekstiä siitä, kuinka mä pelkään itteeni. Mä meen alas. Putoon. Aina vain syvemmälle. Feikkaan jo niin paljon, että pelkään, että feikkaamisen huomaa. Äitikin on alkanut kiinnittämään minuun jotain erityistä huomiota sen jälkeen, kun se oli soittanut psykologille ja psykologi oli sanonut olevansa todella huolestunut musta. Miks se ois huolestunut musta? Sillehän on ihan sama onko mua vai ei.
Ylipäätään ainoa jolle mun olemassa ololla on enää väliä, on mun wanhojen pari. Wanhat on myös yksi suuri stressin aihe. Mun pitäis löytää mekko. Mikään ei mahu mun päälle. Ne maksaa aivan liikaa. Mut jos koitetaan pysyä positiivisina, niin mulla on ainakin yks syy elää. Pitää koittaa muistaa se vaikeimpinakin hetkinä.
Mun ajatus ei kulje. Ahistaa liikaa. Mut haluan kirjottaa. Kirjottaminen auttaa. Jännitettä luo Zein, joka makaa tos alle kahen metrin päässä. Pelottaa et se näkee, mitä mä kirjotan. En haluu et sekään tietää, mitä mulle oikeesti kuuluu, ja kuinka monena iltana olisin itkenyt, jos se ei olisi samassa huoneessa.
Lisäksi mulla on tapana puhua unissaan. Yhtenä yönä olin kuulemma huutanut apua. Pelkään nukkumista, koska saatan paljastaa silloin vahingossa sen, mitä oikeasti tunnen. Se on pakko piilottaa.
Miksei elämä voi heittää vähemmän? En mä tarvii niitä liian hyviä oloja, kun olis ees vähän vähemmän pahoja oloja. Tai siis, ettei olo menis näin pahaksi. Toisaalta mulla on epätodellinen olo. Mitä jos millään ei oikeesti oo mitään väliä. Mitä jos en jaksa.
Anteeks, en osannu oikeesti kirjottaa järkevästi nyt. Lupaan olla seuraavalla kerralla parempi.
Ja ai niin. Perustin ig käyttäjän yksityisenä blogille. Saatte mennä seuraamaan, jos kiinnostaa. Hyväksyn sinne vain tuntemattomat, koska en todellakaan halua, että läheiset saavat tietää, miten mulla oikeasti menee. en tiedä kiinnostaako ketään, mutta sinne päivittelen fiiliksiä täysin ajankohtaisesti. Kuvat ovat mustia, mutta tekstit aitoa mua. Löydätte sen kirjoittamalla hakuun @tavoite00
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti