Mul ei oo enää hajuukaan kuka mä oon

Sain eilen paniikki kohtauksen, kun aloin ajattelemaan asioita liikaa. Tajusin, etten ole ollut pitkään aikaan oikeasti kiinnostuut miespuolisesta henkilöstä. Tottakai olen nähnyt hyvännäköisiä miehiä, mutta ei sillä tavalla, että kiinnostuisin heistä oikeasti. Latasin tinderin kavereiden kanssa ja selasin sitä. Laitoin miehillekin sydämmiä, mutta ei heistä kukaan ollut edes sen näköinen, että näkisin mitään syytä nähdä tai mitään. En tiedä haluaisinko nähdä tällä hetkellä naispuolisiakaan, mutta ainakaankovin helpolla ei miehet näköjään kiinnosta mua. Ahistaa.

Kaverit väittävät olevansa bi, vaikka kiinnostuvat vain miehistä. Yksi niistä on ollut tytön kanssa yhdessä, mutta silti tuntuu, että olen ihan vääränlainen ihminen jos en pidäkkään pojista. Tai siis kyl mä tykkään, mutta en mä ihan oikeesti haluis jotai kyrpää sisääni tai suuhuni. Ei mua edes kiinnosta pussata poikien kanssa un tytöt on kumminkin niin paljon parempia. Saanko oikeesti kuolla.

Mua ahistaa tää ihan liikaa. Pelottaa koska mun on pakko kiinnostua seuraavaks pojasta, koska muuten olen liian lesbo. Ei lesboissa oo mitään pahaa, mut en mä haluu. Mitä jos mä ihan oikeesti vaan tapan itteni? Ei siitä voi olla kenellekään mitään haittaa. kyllähän maailmalla muutenki kuolee vitusti ihmisiä. Ei ei ei en mä saa aatella enää tyttöjä sillä tavalla. Mun on pakko kiinnostua jostain pojasta. Ihan oikeesti.

Miks mä en voi olla normaalimpi? Joojoo tiiän et ei normaalii oo olemassakaan, mutta en ihan haluu olla näin erilainen. Edes ihan vähän lähempänä normaalia.

Onnistuin tosiaan eilen huolestuttamaan asuntolan kaverit. Istuttiin keittiönpöydässä ja mä vaan hain takin ja lähin. Yksi niistä kysy mihi meen nii sanoin vaa et käveleen ja lähin heti sen jälkee ilman puhelimia tai mitää. Must tuntu vaan, että mun järki lähtee. Heti kun astuin ovesta ulos niin kyyneleet vaan tulee. Mul on nykyään joku suuri ongelma, ku itken vittu kokoajan. Olin ulkona varmaan puol tuntii, ja kun tulin takaisin näin, että kaverit olivat sammuttaneet valot ja stalkkasivat ikkunasta milloin tulen. Heti kun he huomasivat minut valot menivät takaisin päälle ja verhot kiinni. Ovesta astuminen pelotti, jos kaikki vaikka vihaavat mua kun lähden vain tuollain.

Kun astuin ovesta sisään kaikki vain olivatin, että onko kaikki ok, mikä on yms ja olin vaa et alko yhtäkkii ahdistaan ihan sikana ja asia oli niin käsitelty loppuun. Menin nukkumaan ja sen jälkeen asiasta ei puhuttu.

Mä en halua olla mä. Mä en käsitä miks joku ylipäätään haluaa liikkua mun kanssa. Mä oon ällöttävä ja vitun outo. Kuka vittu mä oon?