Kun en oo sun vieressä, mua pelottaa. Mua pelottaa, ettet sä enää tykkääkkään musta. Mua pelottaa, ettet halua olla mun kanssa enään, oon ihan liian tyhmä. Pelkään sitä niin paljon, että pelkään sun huomaavan. Jos sä huomaat, kuinka paljon mä susta välitän niin karkottaako se sut pois? En halua, että lähdet yhtään mihinkään.
Kerroit, että joka kerta kun mun nukkuessa liikut yhtään, kysyn, että mihi oot menossa. En itse ole edes hereillä ja silti pelkään menettäväni sut. Ihan hurjaa. En edes oo ennen tajunnut, kuinka valtava tuo menetämisen pelko mulla on. En halua olla susta riippuvainen. Millään tavalla. Mutta huonolta näyttää tällä menolla. Ei mulla oo ketään muuta.
Paitsi oon saanu vähän takas välejä k n kanssa. Se puhuu mulle taas. Se ei ehkä vihaakkaan mua. Näen siitä, että se tulee hyvälle tuulelle, kun haluan olla sen pari ryhmätöissä ja kun menen luokassa sen viereen istumaan. Se, että saan sen hyvälle tuulelle, tekee mutkin hyvälle tuulelle. Ehkei se sittenkään vihaa mua, vaikka olinkin vähän paha ihminen. En käsitä edes miksi. Voin vain kuvitella, kuinka pahalta k sta on tuntunut. Se ei edes tarkoittanut mitään pahaa. Miten olen edes voinut olla niin paha ihminen?
Mut dino. Dino on mulle ihan hirmuisen tärkeä. En edes käsitä. Se on mun dino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti