Kuten joku ehkä huomasi, on suhdestatukseni muuttunut
sinkusta varatuksi. En kuitenkaan pidä sitä minään maailman positiivisimpana
asiana. Jätkä jonka kanssa ”seurustelen” on lähes kaksikymppinen (en ole iästä
ihan varma voiko häneen siinä luottaa) amista käyvä, toisella puolen Suomea
asuva maahanmuuttajan näköinen olento.
Itse en todellakaan
ole valmis suhteeseen. En ole edes kunnolla ihastunut poikaan. Jo kahtena
iltana peräkkäin olen saanut pojan takia valtavan ahdistus kohtauksen. Ja siis
yhtään kauempaa en ole poikaa tuntenutkaan (:D). Olemme jutelleet vain
viesteillä ja puhelimella.
Suoraan sanottuna suostuin seurusteluun, koska poika
vaikutti ystävälliseltä, eikä heti haukkunut mua. Eli tällä hetkellä olen
todella helppo. Mutta toisaalta tiedän, etten olisi ketään muuta saanut, joten
menköön.
Huono puoli on, että jollain tapaa oikeasti välitän pojasta,
enkä haluaisi satuttaa häntä. En vain osaa olla satuttamatta ihmisiä. Asia,
joka eniten ahdistaa on se, kun poika tuntuu välittävän minusta tosissaan (Tai
sitä se ainakin hokee, en vain pysty uskomaan, että joku välittäisi minusta
oikeasti) ja kysyy minulta rakastanko minä häntä.
Entä jos en tiedä vastausta? Pitääkö silloinkin sanoa ”juu” niin
kuin tänään tein. Tuntui muuten pahalta sanoa niin. En voi kuvitella sanovani,
että rakastan häntä. Teenkö väärin?
Tiedän, että poika tavallaan rikkoo lakia pyytäessään minulta
kuvia itsestäni alasti. Tiedän, ettei minun ainakaan kannattaisi niitä pojalle
lähettää. Lähetän kuvat siis snapchatissa, koska silloin poika ei voi tallentaa
niitä mihinkään ilman, että näen.
Tiedän, että tämä kaikki on väärin, mutta tuntuu niin pirun
hyvältä, kun tavallaan satutan itseäni ja toisaalta ihmettelen miksi poika
haluaa kuvia MINUSTA. Kyllä voin niitä kai laittaa, eihän mun kropalla muutenkaan
olisi mitään arvoa.
Mutta silloin kun poika puhui siitä, kuinka puutteessa se
on, eikä se ole saanut kolmeen vuoteen, minulle iskee paniikki. Käskin sen
mennä panemaan jotain tyttöä sieltä läheltä, koska emme tapaa vielä pitkään
aikaan. Ahdisti ja pelotti oikein kunnolla.
- - - - - - -
Muuten olen onnistunut tänään olemaan
syömättä kokopäivän! Jee!! Katsotaan nyt selviänkö vielä iltapalasta… Toisaalta
ei haittaa vaikken selviäisikään, koska olen kuitenkin onnistunut näin hyvin ja
kävin uimassa kilometrin ennen valmennusta. Huomenna on kuitenkin kotitaloutta,
ja on pakko ainakin maistaa. Miksi mä olin niin tyhmä, että valitsin sen D:.
Noh huomenna olen kuitenkin kokopäivän pois
koulusta, joten ei ole pakko syödä muutakuin kotsassa.
Niinkuin sä esittelyssä sanoitkin, tää on tosiaan tosi rankkaa tekstiä lukea. Suosittelen kuitenkin miettimään vielä tätä kuviota tämän pojan kanssa, vaikka susta nyt tuntuu siltä ettei sulla ole merkitystä yms, en usko tai ainakin todellakin toivon, että et ajattele niin lopun ikääsi, jolloin voi aiheuttaa ongelmia että olet joskus ajatellut niin.
VastaaPoistaToivon sulle kaikkea hyvää, tiedän itse mitä on uida syvissä vesissä, mutta tiedän myös että sieltä on mahdollista nousta ja jatkaa elämää hymyillen! Tsemppiä <3
Juu mietinkin ja tällä hetkellä en hänen kanssaan puhu ja se on ohi. Kiitos <3
Poista